Inferno tarjoaa: kuuntele uusi Sadistik Forest -albumi!

14.03.2012

Death, Doom, Radiation ilmestyy vasta viikon päästä, mutta Infernon sivuilla sitä kuunnellaan jo nyt! Mukana basisti-laulaja Markus Makkosen, kitaristi Antti Heikkisen ja rumpali Vesa Mutkan ”director’s cut”!

Kuva: Violent Journey www.sadistikforest.com

[TÄMÄ KUUNTELUKAMPANJA ON PÄÄTTYNYT.]

1. Radiation Cloud

Markus: – Meillä oli treenit samana päivänä kun Fukushimassa poksahti. Aihe oli siinä määrin apokalyptinen, että tajusin, että tästä täytyy tehdä biisi. Maailmahan voi muuttua peruuttamattomasti juuri tällaisen tapahtuman myötä! Samoissa treeneissä soitettiin ensimmäistä kertaa tämän biisin runkoa kunnolla lävitse. Sanat kirjoitin harjoituksista kotiin ajellessa Pulkkilan ABC:lla lottokupongin toiselle puolelle.

Antti: – Behemothin vaikutus tämän kappaleen syntyyn oli todella vahva. Lisäksi joukkoon haluttiin vähän fiiliksien puolesta Deicidea ja Morbid Angelia, josta seurasi lopputuloksena joidenkin mielestä At The Gatesia? Miten tässä näin kävi, vaikea sanoa, mutta sen siitä näköjään saa, kun biisiä työstää pitkän ajan kuluessa. Kappaleen pari ekaa riffiä on tehty jo joskus vuonna 2008, mutta lopullisen muotonsa se sai vasta viime kesänä juuri studion korvilla. Niinpä vaikka biisissä alusta asti oli aistittavissa pientä hittipotentiaalia, lopputulosta jouduttiin jännittämään aina levyn masteroidun version kuulemiseen asti.

Vesa: – Biisin fiiliksessä kuuluu varmasti se, että näihin aikoihin ruukattiin soittaa Antin kansa usein Morbid Angelin Dawn of the Angrya treeniksellä. Jotain samanhenkistä saattoi lipsahtaa rumpuraitaan.

2. Fabrics of Lies

A: – Tätä biisiä on ehditty soittaa jo pitkään livenä, joten biisin tehot tiedettiin alusta alkaen. UH!

M: – Suoraviivaista ja tehokasta dödistä, joka ei tervehdi tullessaan, istuu vain pöytään ja syö puurot naamariin. Edustaa kenties uhmakkainta lyriikkaa tällä levyllä. Jesseä ja hänen orja-organisaatiotaanhan tässä vastustetaan. Kenties täällä pohjoisessa ymmärretään joku päivä, että tämä juudeo-kristillinen ihmisloukku ei ole meitä varten ja oli aikanaan suunniteltu aivan erilaisia kulttuureja silmälläpitäen. Matin ja Antin erilaiset tyylit kitaristeina tulevat muuten tämän biisin sooloissa mainiosti esille.

3. Code for Liberation

A: – Levyn vanhin biisi. Tämä oli keikkasetissä jo bändin ihan ensimmäisellä keikalla keväällä 2010 ja siitä asti se on roikkunut sitkeästi mukana. Hienoa on, että vihdoin saadaan tämäkin biisi levytettyyn muotoon. Matin kitarasoolossa on kuviot kohdallaan.

M: – Tekstin päähenkilö herää ja havahtuu kristillisen arvomaailman valheellisuuteen. Saatanan pelossaan hän on unohtanut vapaan ajattelun, antautunut pysähtyneisyyteen ja niellyt kaiken kritiikittömästi. Musiikillisesti biisi on kenties eniten edellislevyn kaltaista kamaa.

4. Down Pours the Rain of Blood

A: – Valmistui kaikkein viimeisimpänä biisinä levylle. Deiciden innottamana pyrittiin tekemään äärimmäisen periksiantamaton murhausbiisi. Lisäksi oli jo kauan mietitty sitä, että olisi hienoa aloittaa biisi kitarasoololla ja blastbeatilla. Lopulta niitä sooloja upotettiinkin siihen sitten oikein roppakaupalla. Kerrassaan kaunista jälkeä, vaikka itse sen sanonkin. Loppuun saatiin vielä oikein kunnon kaaoskin. Saahan nähdä millaista kaaosta tämä on sitten livenä. Väliosaan Vesa tilasi jotain Gorgorothiin viittaavaa ja tällainen siitä sitten meidän käsittelyssä tuli.

V: – Istuttiin Antin kanssa kämpillä kostean illan jälkeen ja katseltiin krapuloissa Deiciden dvd:tä. Asheimin masokistinen blastaus leuannykimisineen ja irvistelyineen teki niin kovan vaikutuksen, että piti mennä treenikselle tekemään biisi, jossa ei anneta periksi missään vaiheessa.

M: – Kun levyllä nyt on ryhdytty käsittelemään kaikensorttisia syklien päätöksiä henkilökohtaisesta globaaliin, piti joukkoon heittää vielä raamatun apokalypsikin. Tosin näkökanta on hieman toisenlainen. Tämä toimitushan edustaa tyranniaa parhaimmillaan: Kaikki alistetaan yhteen hallintoon ja väki jaotellaan kasteihin uskollisuuden mukaan. Alistuvatko kaikki kuitenkaan tähän mielivaltaan? Enpä usko…

5. Pit of Debris

V: – Introssa haettiin kenties semmoista Danzigin letkeyttä yhdessä tiukan dödiksen kanssa.

M: – Chris Reifertin rummutus on aina ollut pirun hauskaa kuunneltavaa ja koetin sitten säveltää sellaisen biisin jossa voisi hyödyntää saman tyyppisiä ratkaisuja. Eräänlainen vanhan liiton kuolon ylistyshän siitä sitten muotoutui. Teksti käsittelee manipulaatiota ja sitä, oliko Matrixin juoni sittenkään fiktiota, vai pikemminkin metafora?

6. Entrapment

A: – Tämän biisin perimmäinen idea ja muutamat riffit juontavat alkunsa ihan SF:n perustamisen ensi hetkiin, mutta näin kauan siinä sitten meni, että koko biisi tuli lopulta valmiiksi. Tarkoituksena oli saada aikaan jonkinlainen tappava sekoitus Slayeria ja Sodomia eli tiukkaa rässiä perinteisellä moshausosalla varustettuna. Kaikenlaista ideoita tähän tuli aikojen saatossa kokeiltua, mutta homma aukesi kunnolla vasta sitten kun Vesa keksi, miten rummut soitetaan kertosäkeessä. Se jäsensi samalla koko biisin rakenteen ja homma oli sitä myöten selvä. Matin soolokohdassa päädyttiin käyttämään SF:lle uudenlaisia efektikikkailuja kitaroilla. Näitä nauhoitettaessa heräsi pieni tunne siitä, että tällaisia juttujahan voisi alkaa hyödyntää enemmänkin.

M: – Vesa ehdotti, että joku biisi voisi käsitellä ihan rehellistä syrjäytymistäkin. Realismi on aina ollut teksteissämme läsnä, joten aihe sopi senkin puolesta bändille hyvin. Kun sulkee itsensä tarpeeksi kauan neljän seinän sisään, käy lopulta kuin laitostuneelle vangille. Ulkomaailma pelottaa siinä määrin, että menee mieluummin jojoon, kuin kohtaa sen mitä oven ulkopuolella odottaa. Deathia ja doomia tässäkin.

V: – Tätä biisiä sovitettaessa oli päällä ankara Slayer-vaihe ja poikkeuksellisen kova vitutus. Molemmat kuuluvat.

7. It’s Raining Napalm

A: – Helposta rakenteestaan huolimatta osoittautui melkein hankalimmaksi biisiksi työstää studiossa. Lopussa kiitos kuitenkin seisoo, kun napalmia alkaa satamaan niskaan. Kaikki pommi- ja sotaefektit lopussa on tehty kitaralla. Näistä saadaan jälleen kerran kiittää Matin nerokkaita aivoituksia. Biisin loppu on muutenkin yksi levyn hienoimpia/pysäyttävimpiä hetkiä.

M: – Amerikan yhdysvalloissa on aika paljon minua pelottavia piirteitä. Ei tarvita kuin yksi äärikristillinen huurupää valtion johtoon, niin uskonsodat eivät ole enää lähi-idän yksinoikeutta. Tarinan päähenkilö on nimiä mainitsematta nainen. Tulipahan vain mieleeni…

V: – Jotenkin kuvittelin koko ajan, että tämä biisi ei tule levylle asti ja siihen tuli keskityttyä vähiten. Tätä nauhoitettaessa oli vitutuskäyrät jossain vaiheessa aika korkealla, mutta valmiin tuotteen kuultuani täytyy sanoa, että biisi puolustaa kyllä paikkaansa levyllä!

8. Lacking Capacity

M: – Renessanssiajan nerot pyörisivät varmaan melkoisesti haudoissaan, jos tietäisivät miten ahdasmielinen, uutta pelkäävä ja muutosvastainen ihminen on edelleen. Muutos on ainoa pysyvä tila ja jos tätä ei ymmärrä jää kyllä monttu auki ihmettelemään, kun ei enää tajua mistä elämässä on kysymys.

A: – Levyn grindaustuokio. Saa porukan mukavasti sekaisin livenä, joten pitäähän se levyllekin mukaan saada.

V: – Hammaslääkäririffiä ja norjalaisreggaeta…

9. Violent Confrontation

A: – Jälkeen kerran osoitetaan kiitosta Behemothin ja Morbid Angelin suuntaan. Biisin aloitusriffi tuli keksittyä ihan vahingossa eräänä kauniina kevätpäivänä kitaraa soitellessa ja koska idea kuulosti heti alussa jotenkin mielenkiintoiselta, päätin esitellä idean Vesallekin. Yleensä en juuri tykkää tehdä hitaita biisejä, mutta tämä tuli jotenkin yllättävän helposti. Nopeampi väliosa lisättiin, ettei biisistä vahingossakaan tulisi ihan liian puuduttava. Tuottajamme Samu keksi lisäksi studiossa hienosti, miten nopeasta osasta palataan takaisin kertosäkeeseen kieron savolaisittain. Biisin nauhoitus oli suurimmaksi osaksi täyttä tuskaa, koska temposta piti saada juuri oikea, ettei biisi kiilaa eikä laahaa.

V: – Toim.huom. levyhän on siis soitettu ilman klikkiä!

M: – Kyllähän tämä suoranaista musiikillista obeliskin vetoa on, joten ihan omiaan levyn loppuun. Syklien päätöksistä kirjoitettaessa ei maailmansotiakaan voi sivuuttaa. Toinen maailmansota repi juuriltaan sen, mihin ensimmäinen ei kyennyt ja sodan jälkeen 1930-luvun ihmisen maailma oli totaalisesti muuttunut. On satavarmaa, että vastaavaan tilanteeseen ajaudutaan vielä joskus uudestaan. On se ihminen vaan sen verran vesseli. Soolosta on pakko sanoa, että nyt kun Trey Azagthoth on mennyt diskoon, hänelle voi olla melkoinen yllätys sieltä palattuaan, kun hänen valtaistuimellaan istuu sotkamolaislähtöinen kaveri juomassa kaljaa…

Lisää luettavaa