Paradise Lostin liidikitaristi ja pääbiisintekijä Greg Mackintosh yllätti jokunen vuosi sitten viskaamalla kehiin tyylipuhtaaseen death metaliin keskittyneen, kovia soittomiehiä sisältäneen Vallenfyre-yhtyeen, jonka esikoisalbumi A Fragile King oli allekirjoittaneen listoilla yksi vuoden 2011 tapauksista.
Kun ukko palaa tantereelle samaisen pumpun kakkoslevyn kanssa, jo pari ensimmäistä viisua tekee selväksi, että debyytti oli vasta alkua. Jos viimeksi tuli huolella nokkaan, nyt irtoaa koko naama.
Musisoinnin pääpaino lepää edelleen perinteisessä, eritoten ruotsalaistyyppisessä kuolometallissa ja ajoittaisessa tuomionluvussa, mutta suurinta eroa edeltäjään Splinters hakkaa siinä, että Mackintosh ei häpeile entisenkään vertaa tuoda pöytään pääbändinsä levyiltä tuttuja kitaramelodiointeja. Niillä riivitään rikki loputkin järjestä.
Jos riffeissä ja rujoissa melodioissa on millä mällätä, kiitosta täytyy nakata myös levyn tuotannosta yhdessä bändin kanssa huolehtineen Converge-mies Kurt Balloun suuntaan. Tällä kitarasoundilla kyntäisi kyisempiäkin peltoja.
Kolmella sanalla sanoen: lähtee ihan helevetisti.
Huom! Tämä ei ole arvostelu. Sen löydät painetusta lehdestä myöhemmin. Splinters julkaistaan 12.5.