Anthrax soittaa ensi viikolla Suomessa levynsä Among the Living – Infernon toimittajat kertovat, miksi se on hyvä idea

Anthrax viime kesänä Tuskassa.
Kuva: Mikko Pylkkö

Anthrax esiintyy keskiviikkona 1. maaliskuuta Helsingin jäähallissa ja seuraavana iltana Seinäjoen Rytmikorjaamolla. Ohjelmassa on yhtyeen klassikkoalbumin Among the Livingin (1987) läpisoitto sen ilmestymisen 30-vuotisjuhlan kunniaksi.

Erilaisia merkkipaaluja ja muuten vaan levyä juhlistavia keikkoja tunnutaan soittavan enemmän kuin koskaan. Pohdimme Infernon raadin kesken, onko ylipäätään hyvä idea soittaa Among the Living kokonaisuudessaan. Kaikki viisi olivat kuitenkin sitä mieltä, että kyllä.

Vilho Rajala
“Among the Living -levy on soundeiltaan pölyyntynyt mutta biiseiltään timanttia, joten se nimenomaan pitää soittaa livenä. Anthrax on sitä paitsi ymmärtänyt sen, että he eivät enää nuorene, ja näin ollen bändi antaa jokaisella keikallaan kaikkensa. Among the Living sisältää tietysti bändin kasariuran kovimmat klassikkobiisit, mutta ne ovat jättäneet varjoonsa hienoja vetoja, kuten One World ja etenkin A.D.I. / Horror of It All. Puhumattakaan Imitation of Lifesta! Nyt nekin on mahdollista kuulla.”

Tomi Pohto
”Anthraxin vuoden 1987 mestariteos on yhtyeen napakoin kokonaisuus. Sillä on parhaat riffit, biisit ja kokoonpano. Charlie Benanten jymäkäntiukkaa thrash-kannutusta apinoidaan vieläkin, eivätkä Indiansin rivit voisi olla ajankohtaisempia kuin juuri nyt. Mublanikufecin!”

Matti Riekki
”I Am the Law. Siksi.”

Kimmo K. Koskinen
“Among the Living on Anthraxin paras levy ja sen materiaali on läpeensä timanttista, mutta tuotanto ja asenne jättävät levyllä hiukan toivomisen varaa. Tästä todisteena toimivat Greater of Two Evilsille myöhemmin taltioidut levyn kappaleet. Näistä esimerkkkinä toimii nimikappale, joka vasta tässä muodossaan sai hyytävällä introllaan kylmät väreet aikaan.”

Jukka Hätinen
“Kiinnostus tällaisia albumikeikkoja kohtaan on vuosien saatossa lerpahtanut kuin velhon hiha. Lähes yllätyksettömät vedot tarjoavat harvoin muuta kuin valmiiksipureskellun nostalgia-annoksen. Mutta sitten muistin Anthraxin 2000-luvun tuotannon.”