Haistelijat ei haise – lue haastis!

12.09.2012

Teksti: Miika ”Mega” Kuusinen Kuva: Jussi Palojärvi

Kolmikko Järvis Cockerin (laulu & kitara), Jer Kingin (basso & taustalaulu) sekä El Donen (rummut & laulu) muodostama Haistelijat julkaisi debyyttinsä kaksi vuotta sitten. Tuolloin musiikki haisi vielä vallan vahvasti Suomi-HC:n kiistattomalle legendalle eli Terveet Kädet -bändille, jolle yhtyeen nimikin oli jo suora kunnianosoitus. Kuten niin moni muukin orkesteri tässä maassa, Haistelijat-yhtye on synnytetty anniskeluravintoloissa kummunneista ideoista.

El Done: – Ystävyyden, harrastuksen, hauskanpidon ja hyvien juttujen ympärillehän tämä bändi on perustettu. Lähestulkoon joka viikonloppu juopoteltiin kolmikkona Bar68:ssa tai Lutakossa, ja kun oltiin aiemmin soitettu samassa bändissä Järvis Cockerin kanssa, niin alettiin puhua, että voisihan tälle kaljanjuonnille kehitellä jotain lisäsyytäkin eli perustaa jokin bändi. Järvis Cockerilla ja Jer Kingillä oli yhdessä taas aikoinaan bändi. Homma olikin siis hyvin selvää, mutta instrumenttivalinnat taas ei.

– Alkoi vitunmoinen taistelu siitä kuka soittaa rumpuja, kun kaikki olisivat halunneet olla rumpaleita. En kyllä tajua mikä siinäkin on mukamas niin kivaa. Ainakin nykyään biisit ovat niin nopeita, että olishan noita kevyempiäkin pestejä bändeissä. Loppujen lopuksi päätettiin valita soittimet sen mukaan mitä oltiin kukin vähiten bändeissä soitettu, mutta jotka kuitenkin jollain tavalla hallittiin. Kakkoskitaristeja Haistelijoihin on ollut tarjolla neljä tai viisi ja jopa yksi laulajakin, joka on muuten luvannut alkaa bodata eli pistää itsensä kuntoon, jotta sopii tyyliimme paremmin.

Rivakkaa ja ytimekästä 82-mallin hardcorea löytyy edelleen myös uudelta ep:ltä, mutta TK-vaikutteet ovat jääneet selkeästi taka-alalle ja yhtyeen hivenen enemmän rokkia sisältävä oma soundi on alkanut löytyä. Jer Kingin mukaan syynä ovat lähinnä ”nupista löytyneet lisäsäädöt sekä kehittyminen soittajina”.

– Biisit ovat vaan itsestään muokkaantuneet. Tämä tulee ehkä siitäkin, että minä en ainakaan jaksa paukuttaa enkä kyllä välttämättä jaksa kuunnellakaan jotain ’82 HC:ta kovinkaan pitkään. Ja jos syntyykin joku simppeli HC-ralli, niin yleensä sitä aika pitkään sovitellaan ja väännellään reeneissä ja loppujen lopuksi se ei enää olekaan se kahden soinnun pärräys. Tai no on, mutta siihen on ajan mittaan tullut jotain muutakin koukkua mukaan. Mulle tämä ainakin passaa ja itse yritänkin ujuttaa aina vähän rokettirollia sinne perinteisen HC:n sekaan. Ja tosiaan, suurin osa levyn biiseistä on tullut melkein parin vuoden kuluessa, joten ollaan niitä keretty jo soitella aika pitkään ennen levyttämistä, Järvis Cocker täsmentää.

El Done jatkaa: – Ekan levyn jälkeen puhuttiin, että tuleekohan meille paineet tehdä seuraava levy, mutta sovittiinkin ettei oteta mitään paineita eikä edes pidetä kiirettä. Parin vuoden aikana on soiteltu aika erilaisia biisejä ja mukana on pysyneet ne kantavimmat rallit.

Tosissaan muttei täysin vakavissaan

Teksteissään Haistelijat käsittelevät osin absurdeiltakin kuulostavia, mutta silti täysin inhorealistisia tarinoita elävästä elämästä, jotka usein liittyvät hajuelimen kautta saatavaan informaatioon sekä sen tuottamaan tyydytykseen. Sanoituksissa käsitellyt asiat on helppo ottaa huumorilla, mutta huumoribändin leimaa ei yhtyeelle voi kuitenkaan tällätä. Musiikkinsa suhteen yhtye on täysin tosissaan, joskaan ei vakavissaan.

– Kuinka vakavasti nyt jotain rokkitouhuja pitäisi ottaa ylipäätään, Järvis Cocker heittää ilmaan kysymyksen.

– Mitä sitä miettimään, kunhan nyt soitellaan, mitäpä sitä aikamiehet muutakaan. Reissataan ympäri Suomee pää punaisena huutamassa, typerää puuhaahan tämä on. Totta kai yritetään tehdä niin hyviä biisejä kuin osataan ja soittaa niin hyviä keikkoja kuin pystytään, mutta ei tämä mikään CMX tai Wigwam ole, eikä tässä yritetä ruutia uudelleen keksiä.

– Henkilökohtaisesti se on mulle aika sama kuinka vakavasti ihmiset tämän ottaa tai on ottamatta. Lähinnä soittohomman on tarkoitus pitää oma pää kasassa ja jos se sen tekee, niin asiansa ajaa.

El Donelle yhtye on kehittynyt ja kypsynyt tärkeimmäksi ja parhaiten toimivaksi kokoonpanoksi, missä rumpali on koskaan soittanut. Soittotouhu oheistoimintoineen on kaikin puolin vakavasti otettavaa toimintaa.

– Ei ole ollut aiemmin bändiä jonka treenit kestävät koko päivän ja välillä kokkaillaan, syödään, puhutaan paskaa ja sitten taas hikoillaan ja huudetaan pari tuntia treenaten ja tehden uusia biisejä. Mun elämässä on tosin paljon muutakin kuin hardcore-punkin soittaminen, niin musiikillisessa kuin muussakin mielessä, mutta tämän homman ainakin itse otan vakavasti ja pidän Haistelijoita todellakin oikeana ja aitona bändinä enkä minään tekemällä tehtynä tuotteena.

Millainen ajatusmaailma tekstien takaa yleensä löytyy?

– Mun mielestä teksteissä pitää huutaa tavallaan totuuksia ihmisille minkälaisia ne oikeesti on. Jollain tavalla on aika hauskaa sukeltaa näihin meidän biisien sisään ja miettiä, että vittum kaikkee sitä ihminen ajattelee, El Done naurahtaa.

Jer King: – Ihmiset käyttävät hajuaistia liian vähän ja ajateltiin tuoda haistelun ilosanomaa kaikille. Haistelu kuuluu jokamiehen ja naisenkin oikeuksiin. Haistelkaa toisianne!

– Minä ainakin haistelen lähes kaikkia asioita mitä näen tai pidän käsissäni, mutta en minä kyllä tiedä miksi me tästä on alettu tekemään biisejä. Tavallaan kyllä haluaisin että mulla olis jopa parempi hajuaisti, El Done tunnustaa.

Haistelijoiden ajatusmaailman ovat omaksuneet ainakin osaksi myös muutamat ulkopuoliset tahot. Pakkomielle -ep:ltä löytyy kaksikin bändiin kuulumattoman tekstittäjän sanoitusta.

– Kieltämättä ei olla kukaan mitään hirveän aktiivisia sanoittajia, koska monesti biisit pyörivät treeneissä pitkäänkin ilman sanoja. Ei tämä kuitenkaan ole syy ulkopuolisiin sanoittajiin. Joskus on jopa käynyt niinkin, että on tehty toisistaan tietämättä samaa aihetta käsittelevät sanat ja esitetty ne sitten toisillemme samoissa treeneissä, El Done kertoo.

Järvis Cocker: – Itse asiassa jo ekalla ep:llä oli kahdessa biisissä ulkopuolinen sanoittaja. Sanoitusavut ovat tulleet siten, että kaveripiirissä joku on kynäillyt jonkun tekstin ja sanonut että tämä voisi sopia teille. Ollaan sitten käytetty niitä, jos on johonkin biisin sopivasti natsannut.

Ulkopuoliseen sävellysapuun ei kuitenkaan taida olla tarvetta?

– No kaikkihan on mahdollista, mutten pidä tätä tarpeellisena. Jos joku tarjoaisi jotain rallia ja siitä pidettäisiin, niin mikseipä sitä voisi vaikka soittaakin. Tykkään kuitenkin että homma säilyy kaveripiirissä, että jos tätä vaikka joku Ilkka Vainio lukee, niin ei kiitos tarvitse vaivautua, Järvis Cocker toteaa.

Haistelemassa Amerikassa

Viimeisen vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana Suomesta on lähdetty valloittamaan maailmaa monella tavalla. Joku on lähtenyt henkselit paukkuen ja luikkinut häntä koipien välissä takaisin, joku toinen taas pienemmällä julkisella mekastuksella ja saavuttanut jonkinlaista menestystäkin. Vähäisestä kotimaan tunnettavuudesta ja keikkamäärästä huolimatta Haistelijat ovat ehtineet reissata Yhdysvalloissa parinkymmenen keikan verran viime heinäkuussa Ydinperheen kanssa. Vaan miten haistelemisen ilosanoma upposi kielestä mitään ymmärtämättömille?

– Vastaanotto oli aika hyvä verrattuna siihen, etten yhtään tiennyt mitä odottaa. Muutamalla keikalla oli yleisössä jopa semmoinen mylläkkä, ettei täällä ole yhdelläkään keikalla ollut! Kaiken kaikkiaan keikkoja oli laidasta laitaan, jossain ihmettelivät, jossain diggasivat ja jossain taas seisoivat kädet puuskassa. Sanoman uppoamisesta en osaa sen kummemmin sanoa, Austinin keikallakin kuulemma ainakin naispuoliset yleisönedustajat kaikkosivat välispiikkien myötä, Järvis Cocker muistelee huvittuneena.

– Kolmeen viikkoon nyt mahtuu kaikenlaista perussäheltämistä, suurimmilta kommelluksiltahan kai vältyttiin kun kaikki kerran tuli hengissä takaisin. Kun reissaaminen tahtoo käydä kalliiksi ja pitää aina kikkailla rahojen säästämiseksi, niin seuraava tapahtuma jäi hyvin mieleen. Oltiin muistaakseni Fort Collinsissa, Coloradossa ja Ydinperheen Hexa lausahti ravintolassa laskua odotellessamme seuraavasti: ”salapullo taskussa, tulos näkyy loppulaskussa”. Minusta se oli hyvin sanottu.

Jer Kingille reissu on niin ikään jäänyt ikimuistoisena mieleen, juotiin sitten olutta Las Vegasissa uima-altaalla 35 asteen helteessä tai yleensä uusien ja mahtavien ihmisten tapaamisistaan.

– Yleisössä tiettyä iloisuutta myös aiheutti, kun kerrottiin niille mistä Pakkomielle- ja Iso, läski ja aina päissään -kappaleet kertovat. Noin varmaan saatiin muutama diggarikin lisää. Yksi hokemakin jäi kyllä mieleen: ”tänään muuten ryypätään”, en kyllä tiedä oikein miksi.
Pakkomielteistä puheen ollen, löytyykö sellaisia haistelijoilta itseltään?

Järvis Cocker: – En tunnusta.

El Done: – No varmaan Haistelijat!

Jer King: – Niitä voi arvailla lukemalla sanoituksia.

Entä suosikkituoksunne?

Jer King: – Mikään ei vedä vertoja kuubalaisen sikarin tuoksulle.

Järvis Cocker: – Bensa, tuore kahvi ja suihkupuhdas nainen. Hikiset varpaat ja kainalot ovat monesti kanssa aika kivat.

El Done: – Jos tuohon nyt vielä jotain lisäisin, niin luonto kaikkine moninaisuuksineen.

Haistelijat keikoilla Lahtarien kanssa seuraavasti:

5.10.12 Keuruu, Bunkkeri
6.10.12 Jyväskylä, Musta Kynnys
13.10.12 Helsinki, Lepakkomies
20.10.12 Tampere, Vastavirta-klubi

Kuuntele Haistelijat “Pakkomielle” 7” maistiaiset tästä! 

Lisää luettavaa