Inferno tarjoaa: kuuntele Hateformin uusi levy!

22.02.2013

www.facebook.com/hateform

Origin of Plague

Alunperin yksi pidempi raita Born Exiledin kanssa, joka kuitenkin päätettiin erottaa alkusoitoksi. Saatiin ulkopuolisia apuja noiden eksoottisempien soittimien kanssa luomaan tuota Intia-fiilistä.

Born Exiled

Muistan kun Tomma (Gardiner, kitara) soitti mulle haltioissaan eräänä juhannuksena, että nyt tulossa sellainen järkäle että oksat pois ja sellainenhan siitä sitten tulikin. Mielenkiintoista rytmiikkaa ja jopa tarttuvaa melodiaa. Ensivaikutelma saattaa olla sekavan puoleinen, mutta kokonaisuus toimii hienosti ja aukenee useamman kuuntelun myötä. Mulle ehkä haastavin biisi soittaa tältä levyltä, mut kuuluu selkeesti omiin suosikkeihini.

Morphine

Tästä biisistä saatiin ekat miksaukset kuultaviksi Panic Roomilta Ruotsista. Odotukset olivat korkealla, toisaalta ei kuitenkaan tiennyt mitä odottaa. Valehtelisin jos sanoisin, että tän levyn tekeminen oli helppoa, koko ajan hauskaa eikä lainkaan koetellut bändin jätkien välejä, mutta se aamu ku tän ekan näytteen kuuli niin kaikki tähän prosessiin liittyvä negatiivisuus katosi ajatuksista. Taisin siinä yhden tai kaksi kyyneltäkin vuodattaa. Herkkää.

Sculpture of Flesh

Biisi oli ensimmäisinä valmistuneiden joukossa ja myös tarttui studiossa narulle ensimmäisenä. Edustaa levyn rankempaa puolta ja omasta mielestäni mun soittotyyli on omimmillaan tän tyyppisissä biiseissä. Petrin huuto vain paranee vuosi vuodelta ja mies kuulostaa kiukkuisemmalta kuin koskaan. Huomaa tälle orkesterille harvinainen ihka oikea biisin lopetus.

All Becomes Nothing

Näistä biiseistä ensinnä valmistunut, monelle levyä jo kuullelle ”se” biisi. Tein rumpusovitukset ihan tyhjältä pöydältä ilman minkäänlaisia referenssidemoja ja tän kanssa olikin oikein hauska touhuta. Saatiin tähän Bobby Koeble luikauttamaan parit maukkaat soolot, eikä Laiston luritukset kyllä mun mielestä lainkaan kalpene niiden rinnalla. Mainittakoon, että en ole mikään suurin kitarasoolojen ystävä mutta kyllähän noi meidän pojat vaan osaa. Ainiin ja ei saa unohtaa basistia; Jonin sisäinen Pastorius pääsee myös hieman esittelemään sulojaan.

Perpetual Cold

Hetken jo kaiken kansan kuultavissa ollut rykäisy, sitä selkeämpää ja tavallaan helpomaa osastoa mitä tietenkin tarvitaan myös, ettei kokonaisuus käy liian puuduttavaksi. Biisin keskellä mennään vähän tunnelmasta toiseen ja tässä mun mielestä on selkeä etu siitä, että ei lähdetty vallitsevan trendin mukaan kvantisoimaan ja samplaamaan rumpuja. Tämä on rehellistä ja hengittävää ja jos ei maistu, niin ainahan sitä voi kuunnella vaikka uudempaa Fear Factorya.

Rise Beyond

Ehkä ainoa biisi, josta mulla oli jonkinlaisia epäilyksiä siitä onko tarpeeksi hyvä levylle. Kyllä nämäkin epäilykset karisi kun kuuli lopullisen version ja varsinkin väliosan sointukulku, melodiat (koska me ollaan niin pirun vitsikkäitä kavereita niin kutsutaan tätä Radio Novaksi) ja hillityn tunteikas sooloilu tekee tän biisin ainakin meikäläiselle.

Burn to Feel

Tämän levyn biiseistä varmaan se, jonka voi selkeiten lokeroida death metaliksi. Morbid Angelia ja Bon Jovia. Yhden mun merkittävimmän vaikuttajan, Pete Sandovalin tyyli oli hetkittäin vahvastikin ajatuksissa tätä purkittaessa.

Illusion for the Absolved

Periaatteessa instrumentaalibiisin tarkoitus oli loppua varten hieman rauhoittaa fiiliksiä tuon Burn To Feelin myllerryksen jäljiltä. Hieno sävellys Tommalta ja biisin luonteen vuoksi pyrin myös pitämään rumputulituksen hillittynä ja raskaana. Haukion Jorilta upeaa sellon soittoa ja Sir Gardinerilta irtoaa tonnikalapastan lisäksi vaivattomasti myös pianon pimputtelu. Rumpusetin virettä on laskettu ja snare vaihdettu tätä biisiä varten. Kaikki varmaan olis huomannu ilman mainintaakin. Tärkeitä juttuja.

…Redemption for the Awake

Tähän se sitten loppuu. Viimeisenä valmistuneiden joukossa ja tämä biisi on varmaan eniten muuttanut muotoaan tässä ähellyksen keskellä ja lopputuloksesta tulikin varsin toimiva. Ei niin paljon vauhtia, mutta vaarallisia tilanteita ja letkeää lenkkeilyä kyllä. Kitaranäppäilyn hälvettyä pitäisi jäädä fiilis että tarviipa kuunnella vielä uudestaan, tai mennä ostamaan levy heittääkseen sen alas parvekkeelta.

Lisää luettavaa