Kommentti: Suomi on maailman ensimmäinen maa, jonka kaikki asukkaat ovat nähneet W.A.S.P:n

10.02.2015

Kuten Infernossakin on uutisoitu, W.A.S.P. saapuu kesällä Uudenkaupungin Karjurock-festivaalille. Hieno juttu, että maalaisfestariksi itseään tituleeraavaan tapahtumaan saadaan legendaosaston vieraita aina Yhdysvalloista asti.

Suomen lyhyt kesä on kuitenkin niin pitkä, ettei W.A.S.P:n perässä kannata reissata länsirannikolle. On nimittäin hyvin todennäköistä, että Blackie Lawlessin ja niiden muiden hemmojen muodostama yhtye soittaa Suomen suvessa sinua lähempänäkin. En pohjaa tätä ennustetta mihinkään salaisiin lehdistötiedotteisiin, vaan kylmään tilastotieteeseen.

Kirjanpitoni mukaan W.A.S.P. on soittanut Suomessa 34 keikkaa sitten vuoden 2004. Karjurockissa nähdään 35. keikka. Se on paljon, millä mittarilla tahansa.

W.A.S.P. sai uransa ensimmäiset kultalevyt Suomesta, joten Lawlessilla – nykyjäsenistä ainoana silloin yhtyeessä olleena – on varmasti aina ollut lämmin suhde suomalaisfaneihin. Jalometallia ei ole kuitenkaan tipahdellut lähes 30 vuoteen ja levymyynnin romahtaminen on ajanut pienemmänkin profiilin bändejä pitkille kiertueille. 35 keikkaa näin pienellä markkina-alueella on silti paljon.

Vuosi 2013 jäi varmasti suomalaisten mieliin synkkänä vuotena. Se oli nimittäin ainoa kokonainen kalenterivuosi mainitun 2004:n jälkeen, kun W.A.S.P:sta ei nähty Suomessa vilaustakaan. Useimpiin vuosiin keikkoja on mahtunut kolmesta neljään. Yli 10 vuotta jatkuneet Atlantin ylitykset ravistelevat hereille sisäistä luonnonsuojelijaani.

Mikä ajaa ihmiset vuosi toisensa jälkeen katsomaan yhtyettä? Vaikea uskoa, että pöhöttyneen Lawlessin johtaman bändin livekunto ainakaan olisi nousujohteinen.

Vastaus yllä olevaan kysymykseen on kuitenkin suhteellisen helppo. W.A.S.P:n keikalle mennään, koska kotibileissä hoilattiin Animal (Fuck Like a Beast)– ja L.O.V.E. Machine-kappaleita. W.A.S.P:n keikalle mennään, koska eikös tässä ollut se tyyppi jolla oli sirkkelinterä munissa. W.A.S.P:n keikalle mennään, koska se on Metallican, Megadethin ja Mötley Crüen ohella ainut rajumpi bändi, joka tulee mieleen.

W.A.S.P. on nykyisellään kehäraakki, jonka tehtävä on houkutella keikalle ihmisiä, jotka eivät käy keikoilla. W.A.S.P. on nykyisellään bändi joka soittaa olutteltan puolella pönöttäville tyypeille käheää ja laiskaa Blind in Texasia. W.A.S.P. on nykyisellään bändi, jolla nuoret ja nälkäisemmät pyyhkivät lattiaa mennen tullen.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole haukkua bändiä eikä yhtyeen faneja, jotka osaavat nimetä edes yhden 2000-luvulla ilmestyneen levyn – ja W.A.S.P:n tilalla voisi olla joku muu lukuisista Suomen-piinaajista. Tämä on lähinnä turhautunut sormenheristys kunnianhimottomille keikkajärjestäjille ja turvallisuuteen tuudittautuneille pääsylipun ostajille.

Hevissä voi olla edelleenkin vaarantunnetta, mutta sitä et kyllä löydä W.A.S.P:n keikalta. Mistä niitä testosteronin, adrenaliinin ja hien täyteisiä elämyksiä löytää? En aio tehdä tätä niin helpoksi, mutta uuteen musiikkiin tutustumiseen käytetty vaiva palkitsee edelleen vuonna 2015.

Jos ei, niin nähdään W.A.S.P:n keikalla. Tai ainakin kaljateltassa.

Lisää luettavaa