Miksi halusitte laittaa päivitetyn version levystä ulos juuri nyt?
– Mokoma piti viime keväänä puolen vuoden breikin, joten energiaa vapautui pöytälaatikon tonkimiseen. Värkkäilin muutamat demot mun ja Mind Riot -kitaristi Juhan [Javanainen] vanhoista ideoista, ja mieleen tuli myös Inferno Go-Go’n uudelleenjulkaisu, jota olen pohdiskellut aika ajoin. Kalenterissa ja ajatuksissa oli tilaa, jotta sain uuden paketin ja masterin puuhailtua, laulaja-kitaristi Tuomo Saikkonen muistelee.
Levy edustaa bändin rockimpaa puolta, mutta on tunnistettavissa myös metalliksi. Koetko, että levy oli aikoinaan väliinputoaja näiden kahden genren välissä?
– 1990-luvun puoliväliin mennessä grunge ja alternative rock olivat likimain tappaneet metallin, ja monet metallibändit ajautuivat tekemään kummallisia kokeiluja. Itselleni hyvin tärkeä kasvualusta, 90-luvun vaihteen death metal, oli sekin henkitoreissaan. Tuohon aikaan monet bändit etsivät uusia yhdistelmiä ja julkaisivat musiikkia genrejen väliin. Siinä veneessä mekin keikuimme.
– Paluu astetta ”puhtaampaan” metalliestetiikkaan tapahtui kohdallani vasta Mokoman Kurimuksen (2003) myötä, monta oppia ja kokemusta rikkaampana.
Olet tehnyt komean uran Mokomassa, mutta haittaako sinua, että läpilyöntiä Mind Riotin kanssa ei tapahtunut? Onko kenties aika lähteä yrittämään uudestaan?
– Uskon, että Mind Riot sai täyden mahdollisuuden, vaikka kakkoslevy Inferno Go-Go jäikin lanseeraamatta. Debyyttilevymme Peakin (1995) video pyöri MTV:n Headbanger’s Ballissa, ja julkaisukuvio oli kunnossa. Viimeiseksi jääneen Isolation-demon myötä aukesi vielä mielenkiintoisia tilaisuuksia, mutta en halunnut enää tarttua niihin. Olennainen oli sanottu ja kipinä sammunut. Ihailin Annalan Markon riffikynää suuresti jo silloin, joten kutsu Mokomaan oli, jos ei unelmien täyttymys, niin ainakin askel eteenpäin.
– Olemme värkkäilleet Mind Riot -demoja viimeisen vuoden aikana, mutta kyse on omasta huvista. On melko epätodennäköistä mutta teoriassa mahdollista, että saamme biisit joskus muidenkin kuultaviksi!
Haastattelu julkaistu Infernossa 4/2015.