Whorion julkaisee The Reign of the 7th Sector -debyyttialbuminsa 24. huhtikuuta. Inferno tarjoaa teknisyyttä ja sinfonisuutta pursuavan death metal -myräkän ennakkokuunneltavaksi kommenttien kera.
– Ennakkokuuntelun kääntöpuolena varjostaa asia, että kuulijalla ei ole sanoituksia mitä seurata kansivihon taiteiden seasta, joten tarinaan on vaikeampi päästä sisälle, kitaristi-laulaja Ep Mäkinen kommentoi.
– Kuulija samaan asemaan kuin itse olin levyä tehdessä. Selkeä idea ilman sanoituksia, mutta tarina oli jo mielessä ja tunnelma sitä varten piti luoda musiikin välityksellä.
Soittimen alta löytyvän Mäkisen kappalekohtaiset kommentit.
1. Flesh of Gods
– Atlaksen jälkeen jäi vain rauniot aikaisemman hallinnon jäljiltä. Avausraidassa alkaa sota muinaisten kuninkaiden kanssa lihallisia ikoneita vastaan. Loputtomat aallot nousevat idästä pyyhkimään rannikkoalueet, maanakseli vaihtaa suuntaa ja kultaisten vankkureiden ikoni pyyhkii läntiset maat liekkimereen. Näihin tunnelmiin on hyvä lähteä ilman selityksiä ja fiilistelyjä. Vahinko on jo tehty.
– Avausraidassa tehtiin paljon jaettuja lauluja Arin kanssa. Huomasimme, että se toi hyvää väriä kokonaisuuteen, joten päätimme hyödyntää asiaa toisaallakin. Flesh of Gods lunasti avausraidan paikan, koska se oli myös kappale mikä asetti ensimmäisen riman levylle.
2. When the Moon Bled
– Metsästys on jalo taito ja edellytys selviytymiseen. Jotta voisi saavuttaa temppelin korkeimman istuimen, täytyy ensin syöstä vanha hallitsija siltä. Kuinka surmata metsästäjä, joka joskus soi meille tämän kyvyn?
– When the Moon Bled on levyn helpoin kappale. Ei vaadi kuuntelijalta paljoa päästä kiinni ja erään henkilön mukaan jopa yllättäväkin veto. Mutta mitä elämä olisi ilman yllätyksiä? Power metal -tausta kummittelee aina ja ikuisesti, kyseisessä kappaleessa se vaan näkyy normaalia enemmän.
3.–4. Awakening/Blood of the Weak
– Maamme on muuttunut tuhon saralla elinkelvottomaksi, mutta ihmisrotu on voimistunut ja saavuttanut uuden virstanpylvään evoluutiossa. Jotta uusi vahvempi rotu säilyisi kaikessa loistossaan, pitää heikot yksilöt kitkeä ensin pois ympyrän sulkeutumiseksi.
– Tämä on joku henkilökohtainen perversio, joka otti muotonsa tässä kappaleessa. Hyvää ruhjontaa ja hektisiä kitaralopetuksia. Kappale oli ennen orkestraatioita aika vanhahtavan kuolonmetallin kuuloinen ja vaikutteetkin sieltä kuuluvat, mutta ne ottivat tässä hyvin vallan ja loivat kylmästä ruhjonnasta lihansyöjien oopperan.
5. Forbidden Light
– Uteliaisuus ja kyltymättömyys saavuttaa mahdoton on johtanut päättäväisiä yksilöitä suuriin saavutuksiin. Mielensisäinen pimeys on tietämättömyyttä. Kyky vääristää aikajanaa, avata portteja luomaan paradokseja ja ennen kaikkea saavuttaa kaikkitietoisuus. Pandoran lipas on avattu.
– Halusin luoda täydellisen kaaoksen ja pistää jokaisen soittajan taidot koetukselle. Jostain kumman syystä sitä nauttii itsensä ja muitten kärsimyksestä. Kyseisessä kappaleessa ei ole yhtään kohtaa mitä olisi hauska soittaa ja tämä nostaakin kipaleen albumin kärkipaikalle teknisyyden puolesta. Biisin lopetushuuto meni niinkin hyvin, että putosin lattialle hapenpuutteen vuoksi.
6. Gates of Time
– Edelle mainittujen spoilereiden varjolla en tähän kommentoi, jokainen itse varmasti pääsee sisälle tunnelmaan ja luo omat mielikuvansa. Kyseessä on levyn ainoa täysin orkestroitu kappale. Hengitystilaa ei ole paljoa annettu ja ennen loppurutistusta on hyvä tyhjentää mieli ja syventyä omaan henkiseen tilaan.
– Itselle tämä toimi kompastuskivenä pitkään, kun taidot eivät riittäneet saada tästä tarpeeksi autenttisen kuuloista. Liekö vieläkään.
7. Immaculate
– Kaiken tuhon, sortamisen ja kaukaisimman tähden kurkottelu on muokannut rodun sen suurimpaan olemukseen eli täydellisyyteen. Tahdonvoima on suonut kyvyn hallita ja ohjata galaksiamme. Sieluton kaikkitietoisuus. Mutta voiko olla niin, että rodulle suotaisiin tällainen tilaisuus ja että se voisi olla oman galaksinsa hallitsija?
– Immaculatessa mennään nopealla tahdilla eteenpäin ja pituudessakin se taitaa piestä kaikki muut. Tässä biisissä Vili Itäpelto päästi sisäisen petonsa irti ja sävelsi levyn isoimmat orkestraatiot. Minulle tämä on levyn jättiläinen ja näyte siitä, kuinka yhtye on kehittynyt kaikilla osa-alueilla edelliseen julkaisuun verrattuna.
8. Arrival of Coloss
– Kuten aikaisemmin olen maininnut, tarina on pilalla jos lopetus on selvä.
– Levyn korkein tempo 260 bpm osoittautui erittäin haastavaksi. Kuinka paljon 16-osanuotteja voikaan mahtua reiluun viiteen minuuttiin. Ajattelin ensin, että tästä olisi tehnyt vähän suoraviivaisemman lopetuksen, mutta eihän sitä voi ilman rytinää albumia lopettaa. Tämä on hieno päätös levylle, josta löytyy niin vauhtia, teknisyyttä kuin suurta tunnelmaakin mitä ei kuitenkaan ole turhilla melodioilla pilattu. Näihin tunnelmiin on hyvä hiljentyä.