Tässä loppuvuoden vauhdikkaasti etenevässä juttusarjassa päästämme artistit listaamaan vuoden suosikkejaan. Abhorrence, Hexvessel sekä Horse Latitudes ovat jo puhuneet, nyt vuorossa on Jussi Lehtisalo.
Tuotteliaana artistina tunnettu Jussi Lehtisalo ei ole laakereillaan lepäillyt tänäkään vuonna. Herran pääbändi Circle julkaisi sekä studio- että livealbumin, Pharaoh Overlordilta tuli pitkäsoitto ja splitjulkaisu Grailsin kanssa, Rättö ja Lehtisalo pistivät pihalle Matematiikkaa, Split Cranium -niminen yhteistyö Isis-mies Aaron Turnerin kanssa debytoi singlen sekä albumin kera ja Arkhamin Kirjasto julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa. Niin ja siis miehen omaa nimeä kantava toinen soololevy Interludes for Prepared Beast ilmestyi.
Lehtisalolla on myös kovan heavydiggarin maine, joten viisi suosikkijulkaisua Infernon toimitukselle tulivat kuin apteekin hyllyltä.
1. Dokken – Broken Bones
Vanhan suosikkibändini loistava, synteettinen ja ylituotettu uutuus. Saanut erittäin vaatimattomia arvioita useissa metallimedioissa, joiden moittiva kritiikki lähes poikkeuksetta kääntyy itselleni juuri päinvastaiseksi innostukseksi. Don Dokkenin laulu on hienovaraista ja haurasta, mutta toteavuudessaan ja alitulkinnassaan nerokasta. Levyn ensimmäinen biisi Empire on klassikkokamaa ja muutenkin nautin koko levystä täysin siemauksin kuin esimerkiksi Under Lock and Keyn aikoihin vuonna 1985.
2. Lord Fist – Spark for the Night (demo)
Uusi kotimainen suosikkihevibändini, jonka demon tulin ostaneeksi sokkona pari kuukautta sitten levymessuilta. Upeaa, perinteitä kunnioittavaa heavy metalia, josta kuuluu kirkasotsaisuus ja asiaan vihkiytyminen. Tulevaisuuden huippubändejä, joiden tekemisiä on mukava alkaa seurata. Viimeksi olen ollut yhtä innoissani amerikkalaisbändi Otis Reaperin demosta vuonna 2011.
3. Gobra – Calm Under Ice
Suomen eittämätön klassikkobändi, jonka työtä arvostan ja kunnioitan suuresti. Täysin uniikki ja ainutlaatuinen tunnelma, josta huokuu heavy metalin ilo ja intohimo. Taattua suurella sydämellä tehtyä heavya ja hardrockia, joka muistuttaa ajasta jolloin bändit olivat bändejä eivätkä brändejä.
4. Martyrdöd – Paranoia
Jostain syystä olen alkanut seuraaman nimenomaan Southern Lordin viimeaikoina julkaisemia crust-, punk- ja heavybändejä kuten The Secret, Black Breath, Early Graves, Nails, Acephalix, Wolfbrigade, Burning Love, Nuclear Death Terror, From Ashes Rise. Osa bändeistä on ollut entuudestaan tuttuja, kuten esimerkiksi Martyrdöd, jonka viimeisin kiekko Paranoia on reipasta, mieltäylentävää menoa ja on pyörinyt levylautasella useampaan otteeseen.
5. Iron Curtain – Road to Hell
Viimeisin innostukseni on espanjalainen heavy metal -bändi Iron Curtain. Road to Hell -kiekko innostaa minua kuten aikoinaan ostamani suosikkialbumini Running Wildin Branded and Exiled. Rokahtavaa, tanakkasoundista, riffipohjaista tykitystä ja raspikurkkuista karjuntaa, jossa edetään speed metalin nopeudella ja thrashin rempseydellä. Kansitaide on poikkeuksellisen komeaa, jossa DIY-mentaliteetti loistaa kauneimmillaan.