#101: Soundgarden – Edelleen eläimellinen

Soundgarden oli hiljaa viisitoista vuotta. Siihen nähden King Animal jatkaa hämmästyttävän suoraan siitä, mihin Down on the Upside jäi. Hyvä niin, sillä kun haluaa Soundgardenia, vain Soundgarden kelpaa.

Teksti: Vilho Rajala

Puhelimeni alkaa vilkkua ja ujeltaa tuttua kitarariffiä. Tiedän, että soittaja on Soundgarden-basisti Ben Shepherd, ja hymähdän kun huomaan yhteyden. Rusty Cage on ollut soittoäänenäni niin kauan kuin puhelimet ovat osanneet soittaa oikeita biisejä. Jos kappale alkaa soida vaikka baarissa, katson vaistomaisesti puhelintani.

Biisin uhopurkaus puhuttelee varmaan vielä kuolinvuoteellakin. Olennainen asia on avainrivin futuurimuoto. Odottakaapa vain!

Vaikka Shepherd aiheuttaa Soundgarden-nelikosta vähiten sydämentykytyksiä, vanha tuttu absurdiuden tunne alkaa levitä tajuntaani. Vuosi on 2012 ja meikä tekee Soundgarden-haastattelua. Eihän näin pitänyt koskaan käydä.

Elämme kuulkaa merkillisiä aikoja. Tässä on ihan viime vuosina tullut nähtyä livenä muun muassa bändit nimeltä Alice in Chains ja Faith No More.
Shepherd puhuu rauhalliseen sävyyn. Mies on ilmiselvästi todella hyvillään siitä, että Soundgarden on taas elävä yksikkö.

– Mieleni on muuttunut moneen kertaan näiden vuosien aikana. Lukemattomat kerrat olen ollut ihan vakuuttunut, ettemme enää tee mitään yhdessä. Sitten se onkin taas tuntunut hyvältä idealta.

Soundgarden hajosi vuonna 1997. Viimeiseksi levyksi jäi vuoden 1996 Down on the Upside. Hiljaisuus tuntui jostain syystä lopulliselta, vaikka kukaan bändin jäsenistä ei esimerkiksi kuollut. Vaikka eihän sekään mitään estä, kuten on saatu huomata.

Shepherdin mukaan paluu sai alkunsa bisnestapaamisista, joissa suunniteltiin Telephantasm-kokoelmaa (2010) ja Live on I-5 -levyä (2011). Management nosti palavereissa vaivihkaa esiin, että viidentoista vuoden hiljaisuudesta huolimatta keikkatarjouksia satelee aina vain.

– Ensin ajattelimme, että julkaistaan vain nämä levyt, mutta hetken päästä alkoi tuntua siltä, että hitto, tehdään jotain!

Lue koko juttu Infernon numerosta 9/2012 (#101).