Surmatuomio eli lievempi tappo on harvinainen tuomio. Se langetetaan, jos kuolemaan johtaneet tapahtumat ovat epäselviä. Moisista tapahtumista sanomaansa ammentava Rytmihäiriö tarjoaa uutta Todellisuuden mestari -levyä, ja Inferno kävi tarkistamassa, ovatko bändin veitset teräviä.
Teksti: Aadolf Virtanen Kuva: Eero Kokko
Kuten tiedetään, Rytmihäiriö risti aikanaan musiikkityylinsä ”surmacoreksi” ja rakentaa lyriikkansa hyvinkin avoimesti väkivallan, saatanallisuuden ja alkoholin lieveilmiöiden kolmiyhteydestä. Bändin biisit pursuavat nerokkaasti riimitellen ja kieli poskessa maalaillen rikoslehti Alibin sivuilta tuttuja tapauksia.
Pakkaamme kotikirjastosta reppuun rikoslehtiä ja otamme suunnan bändin kulmille Helsinkiin. Jotta pysytään asiassa, matka alkaa Alkosta. Reppuun tarttuu vermutista ja ginistä sekoitettua, appelsiininkuorella maustettua punaruskeaa ja huomattavan halpaa keskiväkevää. Tuttavallisemmin tämä on Gambinaa, joka tunnetaan piireissä myös nimellä ”Iso G”. Rytmihäiriöstä on tullut vuosien varrella näissä piireissä tutun juomasekoituksen elävä mainos, hiukan samaan malliin kuin Timo Rautiaisesta Niskalaukauksineen aikoinaan Jaloviinan mannekiini.
Löydän ennalta sovitusta paikasta tuopposen äärestä bändin kitaristin Janne Perttilän ja basistin Antti ”Ande” Kiiskin. Tuokion turinoituamme joukkoon liittyy bändin tuorein jäsen, kuitenkin jo yli kymmenen vuotta laulajana toiminut, valkokankaaltakin joillekin tuttu Unto ”Une” Helo ja heti perään Anden kanssa Rytmihäiriötä vuonna 1988 perustamassa ollut rumpali Otto Luotonen.
Une esittelee innoissaan juuri painosta tullutta Todellisuuden mestaria. Bändi on ilmeisesti tyytyväinen tuoreeseen rieskaan?
– Kyllä ollaan. Nyt kun sai tämän fyysisen levyn käteen ja pääsi pienen tauon jälkeen kuuntelemaan, niin se kuulosti vaan paremmalta. Helvetin hyvä levy! Nyt skitsoilen enemmänkin näistä kansista ja muista kuvituksista, että onko kaikki oikein, paidoista, julisteista ja grafiikasta vastaava Une hehkuttaa.
Janne: – Eihän tästä loppujen lopuksi ole vielä niin paljoa kulunut, kun oli vielä aika syvällä suossa tämän homman kanssa. Kuukausiahan siinä meni, että oli jollain tapaa tekemisissä päivittäin tuntikausia riffien kanssa.
Ande: – Nythän se suhde uusiin biiseihin muuttuu, kun aletaan katsomaan, kuinka ne toimii keikoilla.
Janne: – Ensin ne pitäisi saada toimimaan treeneissä!
Otto: – Me ollaan alettu treenaamaan keikkoja varten. Nyt on
keikkasettiä treenatessa mukana uuden levyn kaikki biisit, ensimmäistä kertaa koskaan.
Janne: – Useimmitenhan meillä on ollut mukana sellaisia elementtejä, ettei niitä ihan neljällä miehellä ole voinut toteuttaa.
Lue koko juttu Infernon numerosta 5/2013 (#107).