#99: Katatonia – Rakkaudella Ruotsista

22.08.2012

Teksti: Riitta Itäkylä Kuva: Mathias Blom

– Nykypäivänä tuntuu siltä, että kokonainen sukupolvi ottaa kaiken itsestäänselvyytenä.

Anders Nyström on 37 vuoden suhteellisen nuoressa iässä ehtinyt olla mukana musiikkiteollisuuden monessa muutoksessa ja mullistuksessa. Kitaristi-lauluntekijän teini-ikäisenä perustama bändi nousi 1990-luvun undergroundpimennosta kohti laajemman suosion parrasvaloja painottaen enenevässä määrin puhdasta laulua, melodiaa ja pohdiskelevaa surua itsetuhoisen depression sijasta. Uudelle vuosituhannelle tultaessa kuulijakunta on kasvanut tasaisesti levy levyltä.

Alkuaikojen aktiivinen doom- ja deathskene, jota Nyströmin kumppaneineen voidaan sanoa jopa johtaneen, oli ”osa elämäntyyliä”.

­– Koska internetiä ei ollut, piti fyysisesti integroitua skeneen.

Toisin on nyt: kynät, kirjeenvaihto ja tape trading ovat vaihtuneet läppäreihin ja sadasosasekunneissa koneelta toiselle siirrettäviin tiedostoihin. Se yhteisö, johon Anders Nyström muusikonuransa alussa kuului, on miehen omien sanojen mukaan ”kuollut”.

– Mukanaolo ja innostuneisuus ovat vähentyneet.

– Mutta me otamme etäisyyttä, mies jatkaa ja tarkentaa bändinsä suhdetta mihinkään mahdollisesti jäljellä olevaan ”skeneen”.

– Olemme vanhentuneet emmekä pysy perässä kaikessa, mitä nykyään tapahtuu. Uskon kuitenkin, että kaikki oman sukupolvemme tyypit, ne joko lopettivat ja palasivat normaaliin elämään, hankkivat perheen ja normaalin työn. Tai sitten ne harvat, jotka pärjäsivät todella hyvin, kuten esimerkiksi Opeth, päättivät jatkaa. Mekin jatkoimme, mutta jotenkin tuntuu kuin olisimme yhä eräänlaisessa välitilassa, kuin emme olisi vielä löytäneet paikkaamme.

Nyström lisää, että tästä huolimatta bändi nauttii yhä siitä mitä tekee. Juuri eristäytyneisyys, turvanpuute ja sinnikäs oman paikan etsintä tekevät heistä sen, mitä he ovat: Katatonia.

– Koska olemme umpikujan kuninkaita, hän täsmentää kieli poskessa, mutta vakavaan sävyyn.

– Tähän se kaikki perustuu yhä uudestaan ja uudestaan: teet työtä umpikujassa, mutta löydät sielläkin oman valtakuntasi. Yritä murtautua ulos ja levittäytyä. Tai: ole onnellinen ja ylpeä siellä missä olet. Kaipaan siis toki vanhoja päiviä, jolloin kaikki oli niin läheistä… mutta ei menneisyydessäkään voi elää. Siispä yritämme elää tässä hetkessä ja tehdä siitä parhaan mahdollisen.

Lue koko juttu Infernon numerosta 7/2012 (#99).

 

Lisää luettavaa