Ääripäät eivät yhdisty audiaalisesti kiitettävään muotoon – arviossa Misanthur

Julkaistu Infernossa 9/2021.

MISANTHUR
Ephemeris
SEASON OF MIST UNDERGROUND ACTIVISTS

Puolalainen black metal -duo asettaa riman melko korkealle yhdistelemällä debyyttilevynsä tummanpuhuvissa sävellyksissä raivokasta mustaa metallia ja epämetallisempia genrejä. Biiseissä voi kuulla muun muassa jazzin kaikuja, goottilaisia tunnelmia ja post-rockin hypnoottisia rytmejä. Tunnelmalla hapuillaan kohti kokonaisvaltaista nihilismiä ja maailmanlopun kuvia.

Crossover-musiikkia on vaikea säveltää, ja lopputuloksena on usein pelkkää kornia sillisalaattia. Musikanttikaksikko onnistuu tehtävässään vain välttävästi, sillä biisien äkkiväärät kohkauskohdat eivät uppoa erityisen hyvin muuten niin tunnelmoivaan musiikkiin.

Levyn heikoin puoli on kuitenkin sen tarpeettoman puhdas ja seesteinen äänimaailma. Modernit soundit onnistuvat pilaamaan bändin mainostaman ihmiskuntaa rappioittavan henkisen köyhyyden maisemat. Rupisemmilla soundeilla todellisuudesta välittyisi ikävämpi kuva. Tai ehkä levyn äänimaailmakin on osa kaikenkattavaa modernia rappiota?

Ephemeris on melko tyhjänpäiväinen ja keskinkertainen levy. Se ei onnistu herättämään tunteita. Kaunista ja eteeristä, raivokasta ja vihaista; näitä polarisoivia ääripäitä on todella vaikea yhdistää audiaalisesti kiitettävään muotoon.