Eipä ole tämä syntikkarockduo mikään kertakäyttövitsi. Zombin debyytti julkaistiin 20 vuotta sitten ja sen uralla on ehditty luodata monenlaista sävyä saman ydinajatuksen äärellä. Seitsemäs pitkäsoitto Direct Inject on sykkivä ja moniulotteinen albumi, jossa on bändin albumeista kenties eniten sävyjä. Muutamassa sessiossa jammailemalla rakentunut materiaali on vapautunutta ja luontevasti soljuvaa.
Zombi ei ole tehnyt hommia yksipuolisesti ennenkään, mutta nyt rikkaus tuntuu nousevan aiempaa selkeämmin esiin. AE Paterran groovailevia rumpuja muilla instrumenteilla höystävän Steve Mooren kuviot venyvät tyylillisesti lavealle mutta pysyvät bändille ominaisessa sektorissa. Ajoittain meno on silkkaa synthwaveä, paikoitellen jämäkässä riffipohjaisuudessaan hiukan topakampaa jytkettä, toisinaan taas sensuellia syntikkapoppia. Fonivetoinen ja perkussioin höystetty Sessuale II on oikein tyylikäs fiilistely ja yhtyeeltä rohkea ilmaisullinen laajennus – vaikkakin biisi on jo muinainen.
Kaksikko pitää tuotantonsa ajattomana ja ihailtavan freesinä otteitaan tyylillisesti varioiden mutta silti perusideaansa luottaen. Hieno bändi, hieno levy – edelleen ja jälleen kerran.