Albumi, jollaisesta nykyinen Dimmu Borgir voi vain haaveilla – arviossa Endolith

Julkaistu Infernossa 2/2019.

Endolith
Chicxulub – The Fossil Record
Rob Mules

Jos norjalaisen Endolithin tavoitteena on ollut tehdä albumi, jonka sisältö riitelee mahdollisimman paljon bändin promokuvien ja levyn nimen sekä kansitaiteen kanssa, he onnistuvat siinä erinomaisesti. Eivätkä yllätykset jää tähän.

Endolith nostaa rimansa kaikin puolin korkealle. Chicxulub on monumentaalinen konseptialbumi, joka ei jätä teemaa pelkkiin sanoituksiin. Tällä albumilla teema on aidosti läsnä koko sen kaaressa, minkä voi huomata erityisesti siitä, että Chicxulubin äärimetalliset kerrostumat kasvavat sitä mukaa, kun albumi etenee.

Chicxulub käynnistyy lupaavasti kieroon kasvaneella death- ja black metalin monipäisellä sekasikiöllä, mutta Endolith tuntuu löytävän kappale kappaleelta yhä progressiivisempia ja äärimetallisempia sävyjä. Yhdessä hetkessä saatetaan piipahtaa djentriffittelyssä, seuraavaksi vaihtoehtorockin harmonioissa ja lopulta blastbeateissä.

Sekametelisopasta ei ole tietoakaan, sillä Endolith on tuotantoa ja soittoa myöten harvinaisen valmis bändi jo toisella albumillaan. Lähestulkoon kaikki ainekset äärimetallisimmista kuolonkorinoista sinfonisimpiin paisutteluihin tuntuvat sulautuvan Chicxulubilla niin hyvin yhteen, ettei lopputulosta saa haukuttua väkisinkään tekemällä tehdyksi.

Tässä on albumi, jollaisesta nykyinen Dimmu Borgir voi vain haaveilla.