Puolalaisen Batushkan ensimmäinen albumi Litourgiya (2015) herätti mukavaa kuhinaa black metal -piireissä. Bändi kykeni tarjoamaan kuulijoille omanlaisensa paketin, jossa suurta osaa näytteli ortodoksikristillisyydestä lainattu kuvasto, jota sekoitettiin mustaan metalliin siinä määrin saumattomasti, että jotkut olivat valmiita lyömään yhtyeeseen jopa white metal -leiman.
Viime vuonna tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta: Batushka jakautui kahtia. Syntyi kitaristi Krzysztof Drabikowsin johtama Batushka ja laulaja Bartłomiej Krysiukin pyörittämä Batushka, jonka Hospodi-esikoisella pyritään tuomaan esiin jotain uutta, vanhaa henkeä kadottamatta.
Levy on Litourgiyaa melankolisempi ja maltillisempi, mutta samalla tylsempi kokonaisuus, josta on höylätty pois kaikenlainen hyökkäävyys ja yllättävyys. Munkkikuoroa, messuamista ja mahtipontista menoa löytyy koko keston mitalta, mutta albumilla ei ole yhtään todella hyvää kappaletta. Kuulostaa siltä kuin levyn sävellysprosessi olisi jäänyt jollain tapaa puolitiehen.
En ota kantaa siihen, kenen Batushka on ”se oikea”, mutta Krysiukin kipparoiman bändin ensimmäinen julkaisu ei onnistu vakuuttamaan. Krysiukin musiikki on ulkoisesti ihan hyvin tehtyä kamaa, mutta kaikkein tärkein, itse biisit, ei riitä kuin hädin tuskin keskitason suoritukseen.