Likaista vanhan koulun black metalia Mortuary Drapen, Absun, Mercyful Faten, Zemialin ja Deströyer 666:n hengessä. Luvassa on reipas puolituntinen liiditiluttelua, eeppisiä riffejä, likaista laulantaa sekä saatanallista uhkaa kasarin ja ysärin hevimmässä hengessä.
Irkkuduon debyytillä lemuavat homeiset katakombit, mätänevä liha ja palavat sakastit, mutta omaleimainen meininki puuttuu tyystin. On toki mukavaa, että joku jaksaa vielä tehdä näinkin arkaaista metallia, mutta sekaan voisi oksentaa sellaisia rivouksia, että jotain jäisi mieleenkin.
Hasturian Vigilin esikuvat ovat jo klassikkonsa tehneet, eikä niitä kopioimalla muutu oikein mikään. Soundeista tosin tulee Sunlightin alkutaival mukavasti mieleen, on nimittäin sopivan muhjuista ja räkäistä menoa. Eipä sekään kokonaisuutta pelasta.
Levyn omaperäisintä antia ovat sanoitukset, joihin on luotu kokonainen oma kauhumaailma Lovecraftin ja vastaavien tarinanikkareiden tyyliin. Yith-Melle -universumista löytyy tietenkin kosmista pahuutta, hulluja jumalia ja pimeitä kirouksia. Jatkossa Cxaathesz ja Shyghthoth voisivatkin panostaa sävellyksiinsä samalla antaumuksella kuin teksteihinsä.