Menneitä aikoja kultaisine musiikkimuistoineen on yritetty mallintaa etenkin 2010-luvulla tämän tästä. Monelta löytyy teoreettista osaamista, mutta useimmat eivät osu edes napakympin reunamille todellisen luovuuden puuttuessa. Napakymppiä ei löydä Hittenkään, mutta bändillä tuntuisi olevan nousujohteista uraa lupailevan vakaa heittokäsi.
Jos yhtye kertoo imeneensä vaikutteita niin tunnetuilta eurooppalaisilta heavypioneereilta kuin rapakon takaa, niin kyllähän espanjalaisten musiikin painopiste on voimakkaasti Amerikan suunnassa. Jopa niin, että useampi kappale levyllä debytoivan Alexx Panzan äänenkäyttöä myöten assosioituu vanhaan suosikkiini Dokkeniin. Panzalla on Don Dokkenin tavoin hyvin miellyttävä ja sävykäs soundi, ja kun kitaristit pistävät George Lynchin hengessä biisistä toiseen niin riffeissä kuin sooloissa, aina kaksinkamppailuja myöten, Twist of Fate paljastuu yllättävänkin kovaksi luuksi.
Siinä missä biisien räväkkyys ja vauhdikkuus on ehdottoman positiivinen seikka, kokonaisuudelta jää kaipaamaan vähän enemmän herkistelyä. Sävellyksiä vähän trimmaamalla ja kertosäkeitä hitusen tarttuvimmiksi hoonaamalla Hitten voi hyvinkin taistella kynsin ja hampain 80-lukulaisen metallin herruudesta.