Jinjer on saavuttanut viime vuosien aikana salakavalasti sukseeta syistä, joita on todella vaikea määritellä. Se ei tarkoita, etteikö ukranalaiskvartetilla olisi lahjoja. Etenkin laulaja Tatiana Shmailyuk on osoittanut olevansa melko suvereeni mestari niin örinän kuin puhtaiden parissa. Yhtye sekoittaa soppaansa aineksia vähän joka puolelta, mutta jos pitäisi jotenkin tiivistää, niin kai sen musiikin voisi luokitella moderniksi progemetalliksi.
Bändi julkaisi alkuvuodesta Micro-nimisen ep-maistiaisen, ja sen neljäs pitkäsoitto on nimetty loogisesti Macroksi. Levyn teknisiä arvoja on paha kiistää. Soundimaailma toimii, kitaroissa on potkua ja rummut kuulostavat asiallisen päällekäyviltä. Soittotaidoissakaan ei ole moitittavaa.
Sille taas ei mahda mitään, että tämänkaltainen djent-pohjainen nytkyttely ei vain ole koskaan saanut minua innostumaan täysin rinnoin. Parhaimmillaan yhtye on silloin, kun se on kaikkein kauimpana metallista ja Shmailyukin herkemmät soultendenssit pääsevät esiin. Paperilla hirvittävältä kuulostava reggaehevipala Judgement (& Punishment) on yllättäen levyn kekseliäntä ja miellyttävintä antia. Varsin komea on myös synkkätunnelmaisen elokuvallinen päätösraita IainnereP.
Jinjerillä on meriittinsä, mutta bändin ilmaisusta puuttuu se maaginen jokin. Ehkä yhtye yrittää kurkottaa turhan moneen suuntaan yhtä aikaa sen sijaan, että säilyttäisi fokuksen sävellystyössä. Macrolla on hetkensä, jopa huippuhetkensä, mutta kokonaisuus on valitettavasti hieman puuduttava kuuntelukokemus.