Amerikkalaisyhtye vakuuttaa läväyttämällä eetteriin tasokkaan ja nostalgisen ensilevytyksen, joka kumartaa vahvasti King Diamondin suuntaan.
Groovea ei puutu, sillä Matthew Bizlian, Steve Pollickin ja Jim Dofkan trio kahlitsee täydellisesti bändisoitannan ilon. Kirkkaat ja melodiset kitarariffittelyt kannattelevat levyä jyräävien rumpupoljentojen päällä kiitettävästi, eikä laulaja Bizlialta puutu äänijänteitä. Miehen räkäisenraspinen kurkkulaulanta toimii kuin junanvessa.
Kappaleiden osumatarkkuus on ihailtava, eikä täytebiisejä juuri kuule. Tunnelmaa luodaan vaihtelevasti heavyn juuria unohtamatta, ja varsinkin soolojen tiukkuus on upeaa kuultavaa.
Ainoa ongelma on kappaleiden samankaltaisuus, eikä hyvien biisien seasta löydy yhtäkään todellista tajunnanräjäyttäjää. Youtubesta löytyvä sinkkulohkaisu I Pray for You ei ole levyn parasta antia, ja suosittelen varsinkin Kinkun faneille kappaleita Down Here in Sodom ja Kiss of Shame. Vaikka Personal Demons kuulostaa vahvasti nostalgiamatkalta, siinä on raikas tuulahdus tuoreempaa soundimaailmaa.
Habitual Sinsin ensipuraisu on onnistunut, ja jatkoa voi odottaa vesi kielellä.