Harvakseltaan levyjä tiputteleva puolalaisbändi tekee kaiken hyvin ja tätäkin levyä pyörittelee ilokseen kerta toisensa jälkeen, mutta loppupeleissä sävelmät tarrautuvat heikonlaisesti. Mieleen jää lähinnä ammattimaisesti jyrisevä ja vyöryttävä massa, johon on turvallista nojata.
Betrayed Faithin puhtaammat laulut tuovat välittömästi mieleen Morbid Angelin God of Emptinessin, eikä bändin vaikutusta muutenkaan varsinaisesti piilotella. Homman nimenä on siis death metal, joka on usein ja nopeaa ja raivokasta, mutta sen ydin löytyy tummasävyisemmästä ja painokkaammasta materiaalista. Tähän viittaavat myös mainiot melodiset kitarasoolot, joihin on pantu selvästi ajatusta.
Kappaleiden pituudet venyvät monesti kuuden ja jopa seitsemän minuutin tienoille. Pensselinvedot ovat pitkiä, ja mukaan on ujutettu myös eeppisempiä tunnelmia. Kokonaisuus on omissa raameissaan yllättävän monipuolinen, mutta millään tavalla hajanaista tai löysää musiikki ei ole. Jos kappaleissa olisi selkeämmin tarttuvia koukkuja ja tapporiffejä, voisin hehkutella enemmänkin.