Degial – Death’s Striking Wings

28.09.2012
Degial
Death’s Striking Wings

Yllättävän ohut ja bassoton soundimaailma tuo verraten lyhyitä biisikaaria suosivan orkesterin musiikkiin erityispiirrettä, josta tulee melodisimmillaan mieleen 90-luvun keskivaiheen ruotsalainen death/black-vuo. Swarming-kappaleessa pyörteinen melodiasirkutus saa miltei leikitteleviä piirteitä, mikä on rujossa asiayhteydessä piristävä seikka.

Suurimmat puutteet löytyvät sieltä mistä yleensäkin – rehellinen voi olla tylsäkin, ja kappaleiden samankaltaisuus yhdessä ykkösluokan riffihajottajien poissaolon kanssa tekee tämänhetkisestä Degialista demo- ja ep-mittaan paremmin sopivan yhtyeen. Kohkaushetkiä ja kitarasooloja työstettäessä tulisi nähdä vaivaa, että epäjärjestys kuulostaisi jollain tavalla tehokkaalta. Vokalisti-kitaristi H. Deathin käheällä ähinälläkin on niin paljon yhteistä David Vincentin kanssa, että välillä samankaltaisuus alkaa häiritä.

Ilman ylpeyttä voi todeta, että sitten Repugnantin ja Kaamoksen etsikkovuosien Stench of Decayn, Vorumin, Swallowedin ja Kryptsin kaltaiset suomalaisyhtyeet ovat oppineet veistämään kuolometallinsa sittenkin vakuuttavammin – melodisesti ja rakenteellisesti ekspressiivisesti menettämättä mätänevän mustaa näköään.

Lisää luettavaa