Void Rotin uranavaus tapahtuu nasevanmittaisella ep:llä, jolla simppelin vanhakantainen death metal -vyörytys sekaantuu sopivissa määrin yhtä yksinkertaiseen doom metal -raahustamiseen. Matalia murinoita myöten jostain toispuolisista ulottuvuuksista kumpuava kombinaatio on elementeiltään tasapainossa ja kaikessa painostavassa tummuudessaan hyvinkin kiehtova.
Erilaisia mustan tai harmaan sävyjä jää silti kaipaamaan. Kolmen sinänsä hyvän kappaleen sijasta niitä on periaatteessa vain yksi, eikä eroa tahdo huomata edes biisien pituuksista. Monipuolisuus ei toki ole tässä lajissa mikään ehdoton perusedellytys, mutta kuuntelijan mentaalipuolelle sen merkitys on huomattavasti suurempi. Pienetkin nyanssit voivat saada syleilemään tasaisempaakin jurnutusta sen kaihtamisen sijasta.
Consumed by Oblivion kalvaa tällaisenaankin koko ruumista, mutta sielua se ei vielä onnistu imaisemaan.