Ei toden totta mitään kesäkeittoa – arviossa Incantation

Julkaistu Infernossa 7/2017.

Incantation
Profane Nexus
Relapse

Kyisen kuolopellon varjoisaa laitaa vuodesta 1989 kyntänyt pennsylvanialaisyhtye on ehtinyt kymmenenteen täyspitkäänsä.

Inca-kippari, laulaja-kitaristi John McEntee örisee basisti Chuck Sherwoodin kirjoittamat jumalattomat sanat viemäriotteella, vaikkakin paikoin hieman väkisin vedetyn kuuloisesti. Viiksimies Kyle Severn kompittaa napakasti niin doomit kuin blastitkin. Severn ei ole maailman monikätisin rumpali, mutta juuri hänen vakaa takomisensa sopii täydellisesti Profane Nexusin maiseman muokkaajaksi.

Inkkari työstää death metaliaan vuodesta toiseen periaatteessa samalla kaavalla, mutta nyt mukana on pieniä vivahde-eroja aiempaan verrattuna. Synkeästi vellovan riffimeren pinnalle nousee yllättävänkin paljon kitaraliidejä, joilla saadaan maalattua mukavasti väriä muutoin, ah, niin tummana myrskyävään aallokkoon.

Yhtyeen omassa studiossa purkitettu, Dan Swanön miksaama ja masteroima levy on murea ja selkeäsoundinen, tosin rosoa voisi olla hieman enemmänkin. Tälläkin reseptillä on saatu keiteltyä soppa, joka ei toden totta ole mitään kesäkeittoa. Veteraanibändi ei muutu tälläkään levyllä tarttuvia kertsejä rustaavaksi porukaksi, ja se on hyvä näin.