Ukrainan lahja melankoliselle mustalle metallille hellii kevään kunniaksi fanejaan kuuden kappaleen kokoelmalla. Biisinippu on peräisin kolmelta eri split-levyltä, jotka julkaistiin vuosina 2016–2017.
Tarjolla on jälleen vuonoittain kiihkeää kitaravallia, haavoja suolaavia harmonioita ja kärsimykseen kairaavaa karjuntaa. Pääpiirteittäin resepti on siis totutun toimiva, mutta erityispiirteitäkin löytyy: äänite tarjoaa heti alkajaisiksi kenties koko yhtyeen uran tiivistahtisinta tikkausta, ja myöhemmin vastaan tulee paitsi melko harvakseltaan kuultuja taustakuoroja myös ainutkertainen synalla vedetty ambient-osio.
Biisijärjestys noudattaa kronologiaa, mikä on sinänsä harmi, sillä se voisi olla draaman kaarta ajatellen loogisempikin. Toisaalta lähes jokainen kappale ilmaisee halunsa tienraivaajaksi.
Sävellykset ovat tavallistakin pidempiä, mikä tuo säännöllisistä rytminvaihdoksista huolimatta niihin vähän pitkäveteisyyttä. Pituus myös alleviivaa sitä, että Drudkh pelaa yhä tarpeeksi kovalaatuisilla panoksilla tehdäkseen Summoning the Rainin veroisia pienoismestariteoksia, mutta ei aivan yllä siihen, koska ei malta olla rönsyilemättä.
Golden Horse ja His Twenty- Fourth Spring ovat hieman muuta materiaalia edellä, mutta otos on kaikkinensa niin mainio, että sen saattaminen yksiin ja samoihin kansiin on perusteltu ratkaisu. Vaikka Drudkhin viimeaikaiset pitkäsoitot eivät ole juuri antaneet valittamisen aihetta, ne ovat toisinaan tuntuneet liian tasaisilta. Tällä kertaa eri yhteyksistä peräisin olevat esitykset synnyttävät eläväisemmän mutta silti varsin eheän kokonaisvaikutelman. Niinpä tekelettä sopii tyrkyttää yhtyettä vain satunnaisesti katsastavienkin korville.