Modernin progen jalanjäljissä kompasteleva Carved in Ashes vie kuulijansa pyhiinvaellukselle, jonka perisynti on kovasta yrityksestä huolimatta tunne liikahtamattomuudesta.
Ep on soundeiltaan miellyttävän selkeä. Melodisen basson esilläolo luo kappaleille vahvaa pohjaa. Yhtye toteaa parhaimmillaan lempeästi ja nyanssiherkästi somistellen haikeutta ja toivottomuutta. Kohokohtana on värähdyksin kommunikoiva Days to Come, jonka tunnelmassa huolista puhdistaudutaan lipuvaa rantavettä vasten.
Sävellyksellisesti levy on epätasainen monine valjuine melodioineen. Yhtye sekä poikkeaa harhateille että jättää kääntymättä ajoissa kappaleidensa kustannuksella. Toistuva säestyksellisyys vesittää rinnakkaisten sävelsateiden lumon: hartaus ja herkistely kaipaisivat vastineeksi enemmän voimaa ja nostatuksia. Paikoin kontrastisuus ilmenee uhkaavuutena ja raskautenakin, mutta tällöinkin jännite ehtii katketa kesken kaiken.
Juanma Dravenin laulu- ja lyyrikkosuoritus hakee saarnamiehen sielukkuutta jääden ponnettomaksi, välillä vaivaannuttavaksi ja pääosin vaisuksi lausahteluksi ja valitteluksi muutamin melodisin ansioin. Sinänsä persoonaa tuova aksentti tökkii ja saa yhdessä lainattujen soitannallisten maneerien kanssa levyn kuulostamaan Riverside-pastissilta.
Yhtye vankistaisi uskottavuuttaan huolittelemalla ja tiivistämällä ilmaisuaan. Näkyvissä on kiintoisia tienhaaroja. Toistaiseksi kompurointi vie laiskahkon loppusoiton myötä sekavaan olotilaan, joka on kuin patikoinnin jälkeinen tukahduttavuuden aalto ilman raukeuteen asti pääsemistä.