Jyväskyläläinen Lucidity tekee kakkoslevyllään matkan, jonka tahdit lyödään pääasiassa melodisen ja doomahtavan death metalin muotokielellä.
Vaikka albumin yleisilme on harmaasävyinen, kappaleissa tehdään useita ansiokkaita ja luovia tunnelmanvaihdoksia. Uhan ja auvon välillä vuorottelevat syviin vesiin allapäin tiiraileva soutaja ja aluksen kannella ilmaa vapautuneesti haukkova purjehtija. Myös ilmaisukeinoissa siirrytään Just a Namen akustisista fiilistelyistä vaivatta At the End of the Black Riverin armottomaan blastbeatiin.
Eri tavoin aavemaiset melodiat ovat levyn vahvinta antia. Mukana on paljon opethmaisuutta, jonka bändi on onnistunut ottamaan omakseen ilahduttavalla tavalla. Lauluissa on hieman tukkoisuutta, mutta päällisin puolin ne asettuvat musiikin sekaan kelvollisesti.
Terävimmillään yhtye tuntuu olevan albumin alkupuolella. Mukana on myös pari heikompaa esitystä, samalla kun selkeät huiput jäävät puuttumaan. Sopivanasteinen dynaamisuus läpi linjan tekee Oceanumista silti rattoisan reissun pimeydestä valoon ja takaisin.