Kreikkalainen Kawir on vältellyt menestystä ja yleistä tietoisuutta ansiokkaasti. Vuonna 1993 perustettu pakanallinen black metal -pumppu on melko tyypillinen vihaa tai rakasta -akti. Bändi viihtyy vuodesta toiseen underground-skenetyyppien soittolistoilla, mutta kukaan muu ei sitä oikeastaan tunne. Ei helmiä sioille, sanotaan.
Kawirin yhdeksännellä levyllä on yllättävän hyvät soundit. Siis aivan paskathan nämäkin ovat, mutta kun on tottunut eritasoisiin kasettimankkanauhoituksiin, äänimaailma kieltämättä hieman yllätti.
Myös suoraviivaisempi tykittely tuli yllätyksenä. Kawirin biiseissä on tottunut kuulemaan kaikenlaisia eeppisiä pakanalurituksia, heavy metal -tunnelmia ja antiikin ajan piiparointeja, mutta tällä kertaa niitä on melko vähän. Tosin Kydoimos viittaa sotimisen ja taistelun kakofoniaan, joten musiikillinen muutos vastaa levyn nimeä.
Kreikkalaisesta esikristillisestä mytologiasta riittää louhittavaa, ja Kawirin näkemys aiheesta on aina mielenkiintoinen, jollei jopa erityislaatuinen. Erinomaisen barbaarinen levy suoraan kehityksen kehdosta, Ateenasta. Kunnon ajoa!