Pitkän linjan NWOBHM-konkari on ollut vireässä kuosissa 2000-luvullakin, joten yhtyeen 13. albumilta uskaltaa odottaa vähintäänkin kohtuullista tasoa. Ja hyväähän on luvassa.
Heti aloitusraita Edge of the World näyttää närhen munat. Topakka ja pahaenteinen säe rapsakoine riffeineen kääntyy luonnikkaasti majesteettiseen kertosäkeeseen. Hiljaisessa c-osassa on vieläpä toimivaa flamencotunnelmaa, joten Tygersin taitoa mielenkiintoisten, iskevien ja tarttuvien heavy-biisien luomiseen täytyy ihastella.
Vaikka fiilis ja tyyli vaihtelevat, laatu pysyy miltei yhtä kovana kautta levyn. Yhtye saa loihdittua pintapuolisesti perusrytkeeltä vaikuttaviin biiseihin mehevää kierrettä hämmästyttävän luonnikkaasti. Lopputulemana on melodisesti rikasta ja helposti lähestyttävää, mutta silti kekseliästä ja yllättävää tavaraa.
Vuodesta 1978 bändiä kipparoinut kitaristi Robb Weir on sen ainoa alkuperäisjäsen. Pari heppua on rekrytty mukaan ihan parin vuoden sisään. Weir on kuitenkin saanut mukaan kelpo seppiä ja pitää langat käsissään erinomaisesti. Tuloksena on esimerkillisen tomera heavy-albumi.