Kosketinvetoisen black metalin uuden tulemisen myötä ei ole mikään ihme, että myös synapimputtelu eli niin sanottu dungeon synth -genre on nostamassa päätään. Genret liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa, onhan useimmilla Tangerine Dreamin tai Klaus Schulzen tuotantoa ihailevilla mustilla kosketinvelhoilla Mortiisista Fenriziin oma vahva bm-historiansa.
Suomalaisen Fungus Exodus -kaksikon mustemmista kytköksistä en tiedä, mutta mahtavat ja mystiset 17 vuotta työstetty Myco Sapiens on saanut mainittujen genrepioneerien lisäksi ilmiselvästi vaikutteita myös Varg Vikernesin vankilassa säveltämiltä ja äänittämiltä ambientlevyiltä Dauði Baldrs (1997) ja Hliðskjálf (1999). Aikoinaan moni Burzumin kylmänraa’alle soundille sielunsa menettänyt naureskeli avoimesti tälle ”casiolevykaksikolle”, mutta jotain maagista siihenkin sisältyi, ja väitänpä, että paljon on ymmärretty vasta jälkeenpäin.
Kolmesta pitkästä kappaleesta koostuva albumi on alussaan ja lopussaan lähempänä Mortiisin haikean yksinkertaista tunnelmointia, kun taas keskelle sijoitettu jämäkänkalsea Ascendancy Heralded by Black Trumpets of the Dead tuo vahvasti mieleen Burzumin synakauden. Biisiin sopii yllättävän hyvin myös saatekirjeen ”Conan soundtrack with doom metal drums” -luonnehdinta, vaikka sävellys ja toteutus ovat kaukana Basil Poledourisin mestarillisesta kädenjäljestä.
Yksinkertaisista elementeistä kasattu Myco Sapiens on omalla tavallaan sympaattinen, genrelle ominaiseen tapaan joka suhteessa hieman käppäisen kuuloinen julkaisu. Kyseessä on täysin harkittu tyylikeino, ja erilaisista lähtökohdista toteutettuna lopputulos olisi todennäköisesti selkeästi huonompi. Jonkinlaista fokusoitumista ja syvällisempiä tasoja tältäkin luolaseikkailulta jää uupumaan, vaikka kokonaisuuteen on piilotettu lupauksia moisista.