Grungevivahteinen työvoitto – Arviossa Mikko Herranen

Levyarvio julkaistu Infernossa 9/2014.

24.11.2014

Mikko Herranen
Pahan ajan apokalypsi

Johanna
3_kirvesta

Rustissa ja Velcrassa vaikuttanut Mikko Herranen nousi nimenä tavallistenkin pulliaisten huulille vuonna 2012, jolloin hän kilpaili Voice of Finlandissa Michael Monroen joukkueessa.

Musiikin moniosaajana tunnettu mies on tehnyt soittohommien lisäksi myös tuottajantöitä, ja niinpä hän on äänittänyt ja miksannut myös omat soololevynsä. Perusinstrumenttien soittokin on hoidettu yhden miehen voimin, joten soolo on tässä yhteydessä enemmän kuin validi termi.

Pahan ajan apokalypsi on Herrasen toinen soolotuotos ja sisältää grungevivahteista raskasrockia, joka äityy välillä metalliksi, mutta ei sitoudu siihen täysin. Ei sillä, että tämä muodostuisi minkäänlaiseksi kompastuskiveksi. Pikemminkin päinvastoin.

Levy edustaa osittain samaa tyyliä kuin Rustin musiikki, mutta painotukset eivät ole täysin samanlaisia. Tähän vaikuttaa varmasti laulukieli. Sillä kun se muuttuu, muuttuu myös melodiakieli.

Nimibiisi aloittaa levyn uhmakkaasti ja palkitsee sulavalla kertosäkeellä. Melodisuus ja raskaus ovat hyvässä tasapainossa. Hukkumislaulu on pianon varaan rakennettu kitkeränkaunis popkipale, joka on hohtava helmi suhteellisen tummassa lammikossa. Hitaasti junnaavassa Orjalaivassa Herrasen venyttelevä laulutyyli tuo mieleen Marko Annalan. Mokoma-henkeä on havaittavissa muutenkin. Yksitoista miestä puolestaan lähestyy, etenkin säkeistön osalta, YUP:n tummankieroa maisemaa.

Herrasen asennetta ja työmoraalia ei voi kun ihailla, ja sen perusteella voisi antaa kevyesti täydet pisteet. Musiikkikin on hyvää, mutta se ei ole erinomaista. Parhaimmillaan musiikki on tarttuvaa ja rouheaa, jopa kaunista. Silti se ei onnistu jostain syystä vakuuttamaan tätä kuulijaa täysin.

Viimeinen raita, Maailma on muovia, on kyllä hirvitys. Moista vending machine -räpäytystä ei jaksa kuunnella kukaan.

Lisää luettavaa