Häiritsevästi poukkoilevaa, mutta silti kummaa vetovoimaa huokuvaa kuoloa – arviossa Occulsed

Julkaistu Infernossa 11/2021.

07.02.2022
OCCULSED
Crepitation of Phlegethon
EVERLASTING SPEW

Alle parinkymmenen sekunnin pahaenteinen intro, ja sitten mennään – jonnekin. Harvemmin tulee vastaan kuololevyä, josta on alkuun näin haastavaa sanoa, onko kyse totaalikäppäisestä sekoilusta vai tarkkaan harkitusta, näkemyksellä kudotusta kaaoksesta.

Sälleillä on ainakin tarpeeksi bändejä. Rumpali Jared Moranin kohdalla jaksoin laskea neljäänkymmeneen. Kitaristi-basisti Justin Stubbsilla näyttäisi olevan vain kuusi muuta yhtyettä. Kokemusta siis on, vaan kuuluuko se. Occulsed vetää varhaisen Incantationin mutkittelevassa hengessä, mutta maaginen kosketus uupuu.

On taitolaji saada synkänpuhuva ja valtoimenaan vellova death metal kuulostamaan aidosti hyvältä ja tuhovoimaiselta. Occulsed ei onnistu siinä. Ennalta arvaamattomat osienvaihdot ja yllätyksenä tulevat tilanteet kuulostavat liian töksähtäviltä. Ei voi välttyä ajatukselta, että nyt vain sikaillaan menemään täysin päättömästi.

Crepitation of Phlegethon on hämmentävä levy. Osa sen ratkaisuista kuulostaa suorastaan siltä, että nyt soitetaan aidosti väärin. Jokin kumma vetovoima tässä hullunmyllytyksessä kuitenkin on. Jätkät vetävät häiritsevästi poukkoilevaa brutaalia kuoloa, jossa ei todellakaan puunailla tai hifistellä.

Lisää luettavaa