Hauskuus puuttuu – arviossa Lost Societyn Braindead

Levyarvio julkaistu Infernossa 1/2016.

Lost Society
Braindead

Nuclear Blast
3_kirvesta

Kotimainen thrashpoppoo Lost Society vaikuttaa saapuneen jonkinlaiseen tienristeykseen. Yhtyeen kolmas pitkäsoitto sisältää raskaampaa ja synkempää tavaraa kuin kaksi aikaisempaa opusta. Kappaleisiin on tullut myös lisää pituutta ja teknisyyttä. Ehkä kiertely Children of Bodomin kanssa on tehnyt tehtävänsä.

Alkuihastuksen jälkeen iski lievä hämmennys. Lost Societyn Anthrax-sukuinen biletysmetalli on muuttunut vakavammaksi. Tämänsuuntainen kehitys on tietysti väistämätöntä bändin kuin bändin kohdalla, mutta silti minua huolestutti hieman, onko kehityksen mukana hylätty myös tarttuvuus ja energisyys.

Onneksi kumpaakin löytyy, kuten esimerkiksi tehokkaasti myllyttävä videobiisi I Am the Antidote niin vastaansanomattomalla tavalla osoittaa. Myöskään vauhdikkaiden Mad Torturen ja Rage Me Upin tehoa ei voi kiistää.

Hyvistä hetkistä huolimatta Braindead ei onnistu vakuuttamaan täysin ja jättää hieman tunkkaisen jälkimaun. Se ei ole huono levy, mutta jotain, mitä en osaa nimetä tarkkaan, jää puuttumaan. Ehkä se hauskuus?