Vuonna 2007 ilmestynyt neljäs Astral Doors -studioalbumi sijoittuu bändin materiaalin välimaastoon: se ei ole paras levytys, mutta ei taatusti huonoinkaan. Yhtyeen musiikki on pääosin hyvin helppoa kuunneltavaa, power metal -vaikutteista heavya tarttuvilla melodioilla.
Mihin homma uuden kuulijan kohdalla usein kaatuu, on laulaja Nils Patrik Johansson. Myöhemmin Civil Warin solistina tutuksi tulleen miehen kiekumiseen tottuminen ottaa totisesti oman aikansa. Parhaina hetkinään Johansson muistuttaa jopa hieman Ronnie James Dioa, kuten kappaleista Bastard Son, Planet Earth ja Mercenary Man voi huomata.
Albumi alkaa räjähtävästi nimikkokappaleella, joka suorastaan kuuluttaa bändin uutta ilmestystä. Levy tarjoilee puoliväliin saakka varsin menevää tykitystä, mutta ennen pitkää homma alkaa polkea paikallaan. Bändi toistaa liikaa itseään, ja samalla kaavalla rakennettuihin biiseihin toivoisi enemmän monipuolisuutta. Mitään uutta New Revelation ei nimestään huolimatta juuri tarjoile – albumi kaatuu siihen, että kaikki tämä on kuultu jo vanhemmilla levytyksillä.
Quisling ja The Gates of Light ovat biisejä, jotka eivät aiheuta mitään reaktiota, vaan niitä kuunnellessa odottaa lähinnä seuraavaa biisiä. Albumilla on toki hetkensä: Cold War Survivor ja Pentecostal Bound lähes pelastavat huonommatkin hetket.
New Revelation on kokonaisuutena aivan kuunneltava paketti, joskin bändi pystyy varmasti parempaan. Mikäli samankaltaisuudet ja toistuvuus eivät häiritse, musiikista saa varmasti enemmän irti.