Vanhan Queensrÿchen ja ylipäätään raskaan, melodisen ja progressiivisen metallin ystävät: korvaa suipulaksi. Debyyttinsä julkaiseva Level Fields on bändinä nuori, mutta takaa löytyy rutkasti kokemusta, mikä myös kuuluu. 1104 on hieno ja sopivasti omintakeinen julkaisu.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy monilla muoveilla esiintyneen Alan Techhion hienoon lauluääneen, josta löytyy voimaa kuin muinaisesta Geoff Tatestä. Tämä luo välittömiä mielikuvia Queensrÿchen suuntaan, vaikka itse musiikki liikkuu jonkin verran raskaammilla ja myös doomahtavammilla vesillä.
Varsinaista tuomionlukua Level Fields ei kuitenkaan esitä. Yhtyeen tummasävyinen ja hienoisesti kikkaileva heavy on jykevää ja tarttuvaa tekoa. Tyyliskaala on varsin laaja eikä aina kovin yhtenäinen. Erikoisin ja myös hölmöin veto on levyn loppupuolella kuultava lyhyt ReMarquezable, jonka railakas voimalaukka kuulostaa levyn muuhun antiin verrattuna täysin irralliselta. Myös irtonaisempaa ja rokkaavampaa menoa tapaileva keskitempopala Womb to Tomb jää sisällöttömäksi puolikkaaksi, mutta muutoin 1104 on kauttaaltaan varsin vakuuttavaa tekoa. Ihme ja kumma, mutta bändi tavoittaa oikeat tunnelmat lähinnä hitaammin ottein, jolloin myös hienot kitarasoolot ja -melodiat nousevat paremmin esille.
Mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta tyylikirjo toimii vahvasti edukseen, ja nuoteista kuulee, että näitä juttuja on maltettu peräti kypsytellä. 1104 onkin parhaimmillaan aivan helvetin hienoa musiikkia, jolle ei löydä suoraa vertailukohtaa muualta.