Hiilenmusta terapiaistunto – arviossa Vallenfyre

Arvio julkaistu Infernossa 5/2017.

Vallenfyre
Fear Those Who Fear Him
Century Media

 

Kuolema. Tuska. Ahdistus. Tätä kolminaisuutta varten Gregor Mackintoshin oli löydettävä ulostulokanava. Kun isäukko siirtyi tuonpuoleiseen, syntyi suruisenvihainen Vallenfyre, Paradise Lostin taiteellisen johtajan hiilenmusta terapiaistunto.

Maailmaan on saatettu kolmen vuoden välein kolme kokopitkää, ja nyt bändissäkin vaikuttaa kolme jäsentä. Ja meno muuttuu sen kuin rupisemmaksi. Nyt riipaistaan soundeja myöten crustisti, ja toisena kuultavalla Messiahilla pistetään käsipäivää Napalm Deathin Scumin kanssa.

Adrian Erlandssonin paikan niin Lostissa kuin Vallenfyressakin perinyt Waltteri Väyrynen on tyylitajuinen kaveri. D-beat lähtee kuin apteekinhyllyltä, ja heti perään läväytetään jämäkät grindkompit. Mitkään splashpeltihömpötykset eivät sihise, vaan jamppa takoo erittäin tyylitajuisesti ja perinteitä kunnioittaen. Gregorin örinäosasto on taas kerran hienoa kuultavaa. Hyvin artikuloitu, käheä mörinä sopii muinaisenglantilaiseen death metaliin täyteläisesti.

Vaikkei levy lähde mukaani autiolle saarelle, onpahan tuosta pakomatkan pakkausmusiikiksi. Vallenfyre yhdessä Memoriamin ja Carcassin kanssa ylläpitää ylpeänä brittideathin kiistattoman ansiokasta mainetta. Sattuisivatpa nuo vielä joskus samoille lauteille. Saattaisi kulma kostua.