Atlantalaisnelikko aloitti uransa huikealla neljän albumin suoralla. Loistavan Crack the Skyen (2009) jälkeen yhtye ei ole varsinaisesti alittanut rimaa, muttei myöskään yltänyt vastaaviin sfääreihin kuin biisillä siellä, toisella täällä.
Hushed and Grim on kuitenkin toista maata. Mastodon ei ole kanavoinut levyilleen emootiota näin käsinkosketeltavasti sitten Crack the Skyen, jolla käsiteltiin rumpali Brann Dailorin sisaren itsemurhaa. Uudella tuplalevyllä yhtye purkaa puolestaan läheisen ystävän ja pitkäaikaisen managerin menehtymisen aiheuttamia tuntoja – surua, kaipausta ja menetyksen tunnetta. Ja sen todella kuulee.
Bändi laajentaa ilmaisuaan eritoten tunnelmallisella osa-alueella kuulostaen surumielisemmältä ja kaihoisammalta kuin ennen. Esimerkiksi Had It All on kaunein ja koskettavin kappale, jonka yhtye on koskaan tehnyt. Tuttuja kaikuja ja raskautta kaukaa sludge-menneisyydestäkin kuuluu, ja soundin tunnistaa oitis Mastodoniksi.
Hushed and Grim saa parhaimmillaan ihon kananlihalle ja palan kurkkuun. Paria pientä suvantohetkeä lukuun ottamatta se myös kantaa hyvin koko pitkän mittansa. Lopputuloksena on bändin vahvin kokonaisuus moneen vuoteen.