Oliko täällä puhtoiseksi hinkatun modernin suorittamisen nimeen vannovia? Olkaa hyvät ja poistukaa hautakammion ovesta ensi tilassa! Saastaisen kuolometallin esi-isät ovat täällä taas. Kolmekymmentäviisi vuotta pelissä ja yhä vetreänä. Tai niin vetreänä kuin päättymättömässä mätänemisprosessissa oleva elävä kuollut nyt voi olla.
Aloitusraita Stab the Brain sylkäisee välittömästi verisuihkun naamalle ja täyden kuolorallin käyntiin. Kaikki sen jo arvaavatkin, mutta Autopsy on yhä oma itsensä. Eläimellisesti mölistyn örinän kuorruttama primitiivinen ja tomuinen paahto rullaa ihanasti.
Alkukantaisen iskennän rikkovat viiltävät ja paikoin jopa yllättävän nätteinä ryöpsähtelevät kitarasoolot. Myös uuden Autopsy-miehen Greg Wilkinsonin maukkaat bassolinjat erottuvat edukseen ja antavat hurmeiseen pieksäntään toimivaa tukevuutta. Soundimaailma on vähemmän yllättäen rennon tunkkainen ja antimoderni.
Morbidity Triumphant ruoppaa koko Autopsyn katalogista. Mukana on niin romuluista hitaampaa tuomiota kuin rivakkaa ja suoraviivaista paahtoa. Levyllä vallitsee todellinen old school -henki, jossa räkäinen punkroiske näyttelee isoa roolia, etenkin asennepuolella. Never stop the madness, ja kohta vedetään taas!