Italialaisen Najingin post-metal tarjoaa niin raukeanavaria tunnelmia kuin raskaita särövallejakin. Kaksi vuotta sitten perustetun pisalaistrion ensilevyllä on väkevä livetunnelma, ja bändi soittaa yhteen tosi hienosti. Erityisesti rumpali Marco Di Chiaran notkeat groovet ja pettämätön tyylitaju tuovat kappaleisiin juuri oikeanlaisen draivin ja tunnelman.
Yhtyeen hienosyinen ja hypnoottinen musiikki tuo jossain määrin mieleen Russian Circlesin, mutta toisaalta sen musiikista löytyy myös raaempi ja animalistisempi puoli. Toisinaan musiikki liikkuu hyvinkin luontevasti thrashin ja doomin suuntaan, vaikka kumpikaan genre ei sinällään ole pääroolissa.
Najingin musiikissa on tiettyjä epäsuhtaisuuksia, joiden ansiosta se ei vielä täysin onnistu vakuuttamaan. Se tuntuu olevan hieman epätasapainossa, mitä tulee kevyempien suvantojen ja raskaiden riffien väliseen vuoropuheluun. Yhtyeen visio on oikeansuuntainen, mutta se vaatii vielä hiomista.
Levyn valovoimaisimpiin hetkiin kuuluu ehdottomasti päätöskappale Violet, joka on kuin matka itsessään. Erittäin lupaava uusi bändi, jota lienee syytä pitää silmällä.