Hyvillä aineksilla pelaava mutta vielä omaa paikkaansa hakeva ryhmä – arviossa Veritates

Julkaistu Infernossa 3/2020.

14.08.2020
Veritates
Killing Time
Pure Steel

Grave Diggerin riveissä parisen vuotta rummutellut Marcus Kniep edustaa saksalaisen Veritasin nimekkäintä ukkoa. Keltanokkaista kaartia siis pukkaa, mutta pelinavaus ei ole aivan heikko.

Killing Time ei ota vaikutteitaan niinkään Saksasta, vaan me lodinen heavy ryskii lähinnä rapakontakaisten oppien mukaisesti. Suoraviivaisemmat rymistelyt kuulostavat Helstarin jenkkipowerilta, kun taas kimurantimpaa ja tunnelmallisempaa laitaa haetaan vanhan Iced Earthin tienoilta. Kun mukaan ahtaa vielä ripauksen Iron Maidenin melodisuutta, yhtyeen debyyttipitkä alkaa olla kuvailtuna.

Vaikutteet ovat vankkaa tekoa ja bändi osaa niitä jossain määrin myös soveltaa, mutta ensimmäisellä kierroksella kuulokkeilla kuunneltuna vaikutelma on valitettavan demomainen. Soundi on tylsähkö, hieman lattea ja persoonaton, eikä soitossa ole sen paremmin tyylin vaatimaa hurmioitunutta energiaa kuin viehättävää tunnelmallisuuttakaan. Toisella yrittämällä ja kovempaa soitettuna osakkeet ottavat kuitenkin reipasta nousua.

Parhaimmillaan yhtye on tuplakitaramelodioita viljelevässä ja kohtalokkaampia tunnelmia tarjoavassa Hangmen Also Diessa. Puhtaammat näppäilyt ja eeppisemmät fiilistelyt taipuvat vaivatta kymmenen minuutin tuolle puolen.

Koko levyn mitassa anti jää kuitenkin vielä vajaaksi. Hieman sin nepäin kulkeva laulu alleviivaa yhtyeen kokemattomuutta ja toteutuksesta kuultavaa epävarmuutta. Käppä ei ole tällä kertaa etu ja ammattimaisempi ilmaisu palvelisi pakettia paremmin. Kappaleista kuulee kuitenkin selkeän melodiantajun ja ikään kuin puhkeamaisillaan olevan inspiraation, joiden voimin levyä kuuntelee mielellään useammankin kerran.

Muistiin jää hyvillä aineksilla pelaava mutta vielä omaa paikkaansa hakeva ryhmä, jonka nimi kannattaa painaa mieleen. Seuraavalla levyllä kolahdus saattaa olla jo varsin kova.

Lisää luettavaa