Ruotsalaisnelikko on valmistellut eräänlaisen konseptilevyn, jolla kerrotaan myyttistä luontoon pakenemisen ja sen pimeyteen katoamisen tarinaa. Asiaankuuluvaan tunnelmaan päästäänkin hyvin yhtyeen soittaessa salamyhkäisen kuuloista sludgeaan.
Tyylillisesti levyllä on sopivassa suhteessa eri sävyjä. Musertavan mylvinnän ja surumielisten melodioiden lisäksi saadaan kuulla häpeilemätöntä hämyilyä ja akustista tuskailua. Bändi myös vuorottelee suoraviivaisten ja pidempien biisien välillä ansiokkaasti. Lisäksi on ilahduttavaa huomata, että Katatonian ex-kannuttelija Daniel Liljekvist on yhä aktiivinen musiikin parissa, vaikkei hän tällä kertaa varsinaisia ihmeitä rumpusetin takana esitäkään.
Ikävä kyllä kappaleissa on vähän iänikuisen lämmittelyn tuntua, vaikka kovimmissa iskuissa onkin voimaa takana. Maailmanlopun maisemat ja kylmä kurimus tehdään kyllä todeksi, mutta niitä ei tuoda niin kouriintuntuvan likelle, että lohduttomuus veisi mielen mennessään.
Toivoa sopii, että V ei vain ole vielä löytänyt sitä metsänsä ja samalla sisimpänsä syvintä kolkkaa.