Ihastuttavaa nuoruuden vimmaa – arviossa Raptore

Julkaistu Infernossa 10/2024.

28.01.2025
RAPTORE
Renaissance
DYING VICTIMS

Espanjalaisen Raptoren kakkosalbumi Blackfire oli niin tymäkkä tapaus, että bändistä on oikein odottanut kuulevansa lisää. Reilut kaksi vuotta edeltäjänsä jälkeen ilmestyvä Renaissance jatkaa samalla perinnehevin tiellä sivukujille poikkeamatta.

Alle kolmekymppisistä jätkistä koostuva yhtye yhdistää kasarihenkiseen heavyyn siistin tummanpuhuvaa kuvastoa, mutta soundeiltaan se ei ole omaperäisin tekijä. Mainitsin jo viime levyn arviossa yhtäläisyydet genren johtajaan Enforceriin, enkä voi jättää kuviota mainitsematta nytkään. Etenkin vitosbiisi Requiescat in Pace kuulostaa niin ruotsalaiselta, että vain Ikean lihapullat puuttuvat. Mielleyhtymät eivät jää siihen, mutta vieläkään se ei haittaa tai häiritse.

Raptoren menossa on tietynlaista ihastuttavaa nuoruuden vimmaa. Jannut todellakin osaavat soittaa ja säveltää, ja kappaleet ovat saatanan hyviä. Musiikkia tehdään ammattimaisella otteella, mutta ei hampaat irvessä täydellisyyttä tavoitellen.

Albumilla on mittaa vain 34 minuuttia, mikä on nykyaikana erittäin ilahduttavaa. Kehotan tsekkaamaan ainakin biisit Into the Bowels ja Kingdom Come. Jos niistä ei innostu, niin ei sitten mistään.