Ihon alle löytävien melodioiden ja rujojen riffivyörytysten liitto vetää puolelleen – arviossa Deathropy

Julkaistu Infernossa 2/2024.

12.04.2024
DEATHROPY
Deathropy
OMAKUSTANNE

Parivuotias mikkeliläinen albumidebytantti luottaa esikoisellaan melodiseen death metaliin, jossa puhaltavat skandinaaviset tuulet – erityisesti länsinaapurista.

Maestro Mikko Herrasen äänittämä ja tuottama levy soi miellyttävän napakasti ja ilmavasti. Kaikki osaset tehokeinoineen erottuvat hyvin ja tasapuolisesti viemättä tilaa toisiltaan. Asiaan vaikuttaa toki suoraan sekin, ettei kappaleita ole sävelletty liian täyteen. Tästä maltillisuudesta yhtye ansaitseekin välittömät pointsit.

Kappaleita ei ole sävelletty myöskään tyhjänpäiväisiksi tai geneerisiksi. Vaikka laatuvaihtelua on, huomio kiinnittyy levyllä kauttaaltaan vallitsevaan tarraavaan rullaavuuteen. Nätisti ihon alle löytävien melodioiden ja rujojen riffivyörytysten liitto vetää puolelleen.

Mikkeliläiset tekevät debyytillään monta asiaa hyvin ja vapautuneen tuntuisesti. Omistautuneisuus kuuluu. Seuraavalle levylle ei jää oikeastaan kaipaamaan kuin lisää Enslavedin ja Uppercutin kaltaisia monitahoisemmin koukuttavia täkybiisejä.

Lisää luettavaa