Ikuinen lupaus? Arviossa uusi Mors Principium Est

Levyarvio julkaistu Infernossa 9/2014.

Kuva: Mors Principium Est

Mors Principium Est
The Dawn of the 5th Era

AFM
4_5_kirvesta

Porilaislähtöinen Mors Principium Est on kuulunut melodeathgenren kovien tekijöiden joukkoon käytännössä Inhumanity-debyyttilevystään (2003) alkaen. Bändi on tehnyt matkaa jo viidentoista vuoden ajan, mutta toisin kuin monet muut alansa yrittäjät, porukka ei ole lipsunut reitiltään köykäisempien ja kokeilullisempien juttujen pariin. Levynsä ovat noudattaneet tyylillisesti napakkaa ja nousujohteista linjaa.

Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että bändin edellislevy …and Death Said Live (2012) on jäänyt tässä taloudessa hävettävän vähälle kuuntelulle. Syytä tähän en osaa kertoa, sillä uudet ulkomaalaiset kitaristinsa sisään ajanut MPE vaikuttaa kyseisellä levyllä todella innokkaalta ja viriililtä ryhmältä. Viimeistään uusimmallaan bändi tuntuu saaneen kaikki musiikkinsa osa-alueet lähes täydelliseen balanssiin.

Ensimmäisenä The Dawn of the 5t Erasta jäävät mieleen paikoin jopa teatraalinen mahtipontisuus ja tietyssä määrin jopa alakuloinen yleisilme, vaikka vauhtia, aggressiota ja liukkaita kitaratilutteluja löytyy odotetusti enemmän kuin luulisi olevan tarpeen.

Soitannollisesti, tuotannollisesti ja biisimateriaaliltaan levy on kaikin puolin kunnossa, ja itseluottamuskin tuntuu olevan kovalla tasolla. Kimuranteimmatkin kuviot klaarataan läpi moitteetta, mutta mikä merkittävintä, Mors Principium Estin musiikki pohjaa pelkän soittotaitobrassailun sijaan helvetin hyville kappaleille, joita on tällä kertaa siunaantunut kokonaisen yksitoistabiisisen levyn verran.

2000-lukulaisesta Göteborg-metallista tuttu ”säkeistöt huutaen ja kertsit puhtaasti” -malli on yhtyeelle vieras, sillä Ville Viljasen rähinälaulu pysyy tasaisessa kuosissa läpi albumin. Bändi on löytänyt pelkän väsähtäneen In Flames -kopioinnin sijaan todellakin oman soundinsa.

Yksittäisistä kappaleista vaikuttavimpia ovat keskitempoinen, mahtipontinen I Am War, joka on selkeästi yhtyeen historian komein veto, sekä We Are the Sleep, joka voisi toimia hyvinkin tyyppiesimerkkinä Mors Principium Estin musiikin monipuolisuudesta. Oman jälkensä jättää myös päätöskappale The Forsaken, jonka tunnelmassa elää vahva soundtrackmainen lataus.

Mors Principium Est on tasoonsa nähden perkeleen aliarvostettu tekijä, minkä syytä on tullut mietittyä usein. Siinä missä Children of Bodomin, Insomniumin ja Omnium Gatherumin kaltaiset, väljästi samaan genreen istuvat suominimet ovat niittäneet satoa ympäri maailman jo vuosia, porilaisporukka tuntuu jääneen jonkinlaiseksi ”ikuiseksi lupaukseksi” ja oman faniporukkansa salatuksi jutuksi, josta suuri yleisö ei tule tietämään koskaan mitään.

Toivottavasti viimeistään tämä levy avaa bändille portit suurempaan tunnettuuteen, sillä Mors Principium Est on saanut aikaiseksi jotain, mitä muut saman tyylilajin bändit eivät tule ylittämään pitkään aikaan – jos koskaan.

The Dawn of the 5th Era julkaistaan 5.12.