Onhan se paha tilanne, kun debyytillä on isketty tiskiin niin kova tuotos, että jatkosta on povattu klassikkoa. Ja kun moinen ei ihan toteudu, hyväkin levy tuntuu pettymykseltä.
Englantilaisen Green Lungin loistava debyytti Woodland Rites (2018/2019) latasi niin kovat odotukset, ettei kakkonen pysty niihin vastaamaan. Pureskelun jälkeen sekin paljastuu silti erinomaiseksi levyksi.
Sopivan homeista olkipukkiokkultismia dynaamisesti aaltoilevaan doom rockiin yhdistellyt ilmaisu on nyt selkeäpiirteisemmin tuomahtavaa retroheviä. Kappaleiden ilmiasu on tiiviimpi ja laulaja Tom Templarin nasaali nousee esiin jopa häiritsevästi. Mielleyhtymät 1980-luvun lopun Black Sabbathiin, vanhaan Deep Purpleen ja Firebirdin kaltaisiin retroilijoihin ovat ilmeisiä. Isosti jyskyvä ja reippaasti kompressoitu äänimaailma ei ole bändille edustavin mahdollinen, mutta se tuo mukaan kosolti voimaa.
Levyllä on kautta linjan hyviä biisejä. Riffit ovat kunnossa ja laulumelodiat tarttuvia, upeista kitaraleadeistä puhumattakaan. Puskevammin rokkaavat rallit toimivat, mutta kovimpia raitoja ovat ne, joissa tunnelmat vaihtelevat voimallisemmin. Näistä Graveyard Sun lienee bändin tähän asti paras kappale.