Kreikkalaisen progemetalliyhtyeen Mother of Millionsin toinen levy on bändin esikoisen tapaan mielenkiintoinen ilmestys. Sigma on kuitenkin Humania jossain määrin pehmeämpi – ja hyvä niin. Vaikka raskaammassa Mother of Millionsissa ei ollut mitään vikaa, vaihtelu tekee terää. Sigma on yleistunnelmaltaan kenties jopa esikoislevyä omintakeisempi ja mielenkiintoisempi. Voimakkaat ja hiljaisemmat kohdat vuorottelevat luontevasti ja levy soljuu mukavasti eteenpäin.
Persoonallisempaan suuntaan mennään etenkin levyn loppupuolella. Mielenkiintoisimpia kappaleita ovat vähän itämaiselta kalskahtelevia viboja tarjoileva Their Passage, Their Light sekä nimikkobiisi Sigma, jossa on kiinnostavaa etenkin hiljaisuudella leikittely.
Lauluihin kaipaisi samanlaista luovuutta kuin äänimaailmasta löytyy. Laulusuoritukset ovat suurimmilta osin melko tyypillisiä ja tuovat paikoin liikaakin mieleen Five Finger Death Punchin Ivan Moodyn. Solistin taidot ovat voineet kehittyä edellisestä levystä, mutta persoonallisuus on samalla kärsinyt.
Mother of Millions voisi tavoitella kokonaisuudessaan vieläkin omintakeisempaa soundia. Ainekset ovat ehdottomasti olemassa, mutta homma jää yhä mielenkiintoisten elementtien tasolle. Kokonaisuus ei vielä riitä koukuttamaan.