Yhdysvaltalainen Windhand on kulkenut pitkälle siitä, mitä bändi edusti vielä viitisen vuotta sitten. Tuolloin olin valmis kuoppaamaan ryhmän yhtenä niistä Roadburn-bändeistä, jotka tekevät kaiken kuten esikuvansa Electric Wizard. Nyt kattilassa höyryää paljon psykedeelisempi ja vivahteikkaampi keitos.
Jos keskitytään puhtaasti biiseihin, Eternal Return ei ole lajissaan klassikkoteos. Windhandin suurin vahvuus onkin laulajatar Dorthia Cottrell. Rehellisyyden nimissä kuuntelisin paljon huonompiakin kappaleita jo tämän lumoajattaren äänen ansiosta. Onneksi Windhand ei tyydy olemaan vain yhden koukun ihme.
Tasapaino on lähellä mutta siltikin niin kaukana. Psykedelia saisi olla vieläkin psykedeelisempää, ja akustisuudet saisivat leijailla vielä kauemmas maanpinnalta. Windhand jää vieläkin ”yhdeksi niistä monista” saman lokeron orkestereista. Jäämme odottamaan potentiaalin lopullista lunastamista.