Kun muotokieli menee musiikissa sisällön edelle, voidaan puhua ulkokultaisuudesta. Jalometallin loiste tekee sokeaksi ja etenkin kuuroksi. Susperiassa ja Old Man’s Childissa bassotelleen Memnochin perustaman Abyssicin kolmannessa levyssä on kyse juuri tästä.
Brought Forth in Iniquityn viittä pitkää biisiä on vaivatonta kuunnella kerta toisensa jälkeen. 1990-luvun loppupuoliskon mieleen tuova goottisävyinen doomailu kuulostaa soundtrackmäisten sinfonisten elementtien ja koskettimien ansiosta jylhältä ja kohtalokkaalta. Dimmu Borgir on käyttänyt samoja tehokeinoja myöhempien aikojen tuotoksillaan, mutta mitään erikoisen eleganttia niistä ei löydy, kummassakaan tapauksessa.
Kappaleet ovat ympäripyöreydessään ainoastaan pikkunättejä, ja vain blackmetallinen Djevelens lys erottuu tasapäisestä joukosta edukseen. Tyhjäkäyntiä kuvaa hyvin sekin, että myös massiivinen päätöskappale soljuu helposti korvista sisään jättämättä sen kummoisempia muistijälkiä.