Lievällä hämmennyksellä starttaava kuuntelukokemus kääntyy pidemmälle edetessään aivan positiiviseksi. Sveitsiläisyhtyeen ilmaisu ei käy selväksi ihan heti. Alkuun bändin musiikin mieltää jonkinlaiseksi erikoisdoomiksi ja ihmetys on käsillä. Jatkossa ulosanti hahmottuu, vaikkakin elementit pysyvät samankaltaisina. Palaset tosin ovat varsin moninaisia.
Monumentin musiikki on verkkaista ja ilmavaa eikä useinkaan perinteisellä tavalla järin raskasta. Tietty painostavuus on kuitenkin läsnä, ja toismaailmallinen tunnelma välittyy kytköksenä post-rockin, shoegazen, taiderockin ja indien suuntaan. My Bloody Valentinen suriseva taiteellinen elastisuus kuuluu riitasointuisuuden ja ”viallisen” synteettisyyden kautta. Hämmentävän vahvasti mieleen tulee myös kotimaisen loistobändin Sergion vapaamuotoinen indiejyräys, eikä vähiten lakonisesta laulusta.
Monument meinaa kallistua tämän tästä erikoismusiikin puolelle, mutta yleinen jäntevyys pysyy kiitettävästi yllä myös härmistelevän touhuamisen kohdalla. Kyseessä on kuitenkin tuoreehkon yhtyeen debyyttilevy, joten outoilu ei ole vielä täysin asettunut linjaan ilmaisun rokimman puoliskon kanssa. Jännittävän erilaista menoa Abyss kyllä edustaa.