Jäntevästi leijaileva ja jämerästi jyrisevä Leonov taitaa olla hyvänkuuloisten post-rock-liihottelijoiden joukossa poikkeus jäämällä kuuntelurotaatiooni.
Kiehtovien sävellysten lisäksi huomionarvoinen ominaisuus on nasevan rytmiryhmän kekseliäs ja tyylikäs yhteistoiminta. Basso ja rummut on viisikon ilmaisussa harvinaisen roteva tukipilari.
Oslolaisten toisena valttina on laulajatar Tåran Reindalin jännittävän maalaileva ulosanti. Se ei vie huomiota liiaksi, ole ärsyttävää tai teatraalista vaan musiikkiin juuri sopivaa. Laulu luo sulavan kiehtovalla tavalla kontrastia, joten siitäkin löytyy kekseliäisyyttä. Cult of Lunan ja Mogwain aika osuvasti referensseikseen ottanut yhtye saa Reindahlista kivan Portishead-lisätwistin.
Kitaraosaston toiminta on soitannasta genren mittapuulla tavanomaisinta, mutta kuusikielisten operoijat tajuavat antaa kiitettävästi tilaa aiemmin mainitulle kolmikolle. Hiljaa tai taustalla oleminen on taitolaji, mutta kun sanottavaa on, se on asiallista ja tarvittaessa hyvinkin painavaa.
Meno on moniulotteista ja pysyy melodisen kiehtovuuden lisäksi rytmisesti ja tempoiltaan innostavana. Kerrassaan hienoa musiikkia!